Mikko Särelä

Hernesaari - ehdotus

2012-02-14T22:28:00.001-08:00

Hernesaaren rakentaminen pääsee alkamaan nykyisen vuokrasopimuksen umpeuduttua vasta 2018. Aikaa on siis tehdä asiat hyvin. Ehdotan siis, että Hernesaaresta tehdään vaihtoehtoinen suunnitelma ja tämän jälkeen poliittiset päättäjät päättävät näiden kahden suunnitelman väliltä.

Itse toivon, että tämä vaihtoehtoinen suunnitelma olisi tiivis omaleimainen kaupunginosa, jossa ollaan valmiita kokeilemaan asioita.

Minimoidaan risteilijäsataman bussiliikenteen haitat. Siirretään risteilijäsataman bussiliikenne kulkemaan satamaa pitkin saaren pohjoisreunaan asti pois Hernesaaren pääkadulta.
Ei helikopterikenttää Hernesaareen
Tavoitteeksi se, että Hernesaari on Helsingin tiivein kaupunginosa - tiiviimpi kuin Punavuori tai Harju.
Sallitaan suunnittelijoille mahdollisuus suunnitella koko kaupunginosa tai vähintäänkin kortteleita autottomina tai vähäautoisina. Sallitaan, mutta ei vaadita. Ajatuksena se, että kaavoitusta tekevät arkkitehdit voivat suunnitella parasta mahdollista kaupunkia ja autopaikkojen määrä sovitetaan tähän - eikä toisinpäin kuten nykyään on tapana tehdä.
Tonttikadut niin kapeiksi, ettei hulluinkaan autokuski halua ajaa yli 20km/h vauhtia
Mahdollisuus tinkiä asuntojen valaistusnormeista, jos tällä saavutetaan kokonaisuutena parempi kaupunkirakenne. Vaaditaan asuntojen myyjiä selkeästi tiedottamaan tällaisissa asunnoissa, etteivät nykyaikaiset valaistusnormit täyty.

Siinä vaatimaton ehdotukseni. Kun tämän ehdotuksen pohjalta tehty osayleiskaava ja siihen liittyvä luonnos Hernesaaren kaavasta valmistuu, molemmat tuodaan lautakuntaan, joista asemakaavatyön pohjaksi valitaan toinen.

Pienet kopterit, niin lystikkäitä on

2012-02-14T11:28:00.000-08:00

Lystikäs kopteri etsii laskeutumisalustaa. Onneksi Penttilän vaarilla on saari - se oma saari. Ja saareen vaari aikoo rakentaa yksinäisille koptereille oman laskeutumisalustan. Laskeutumisalustalla kopterit voivat sitten pörrätä ja pölyttää toistensa roottoreita. Koska pölyttäminen on meluisaa toimintaa, aikoo vaari rakentaa koptereita varten omaan saareensa pitkän kannaksen ja tekosaaren. Tekosaaresta on hyvä pörrätä.

Ongelmaksi muodostuu vain nuo kiusankappaleet, jotka haluavat kaikkien ilon pilata. Honey, honey, nearly kill me, ne laulavat. "Hernesaaresta tulee kuollut paikka, kun ei sinne saada riittävästi asuntoi", "Onko taloudellisesti järkevää laittaa 150-200 miljoonaa helikopterikenttään?", "Meillä on asuntopula. Ihmiset ja asunnot ensin!", "Helikopterit vaarantavat purjehduksen Helsingin edustalla!", "Pihlajasaaresta tulee melualuetta!" Kaiken maailman ilonpilaajia.

Käsi ylös! Kuka ei riemuiten maksaisi paria sataa miljoonaa siitä ilosta, että jopa kolmekymmentätuhatta matkustajaa vuodessa saa lentää Hernesaaresta Tallinnaan tai Pietariin? Kuka meistä ei riemuiten asuisi kauempana keskustasta, kun Hernesaareen mahtuu ehkä jopa 1000-2000 asukasta vähemmän asumaan? Iloinen veronmaksajahan on vain tyytyväinen, kun pääsee käyttämään maksimaalisen määrän verorahojaan helikopterisuhareiden hyväksi.

Toim. huom. kentän arvioidut rakentamiskustannukset ovat 83 miljoonaa. Jos arvioi, että tehtävien asuntojen arvo laskisi esimerkiksi satasen neliöltä melun vuoksi, tästä tulee parikymmentä miljoonaa tappiota kaupungille lisää - ja 1000-2000 asukkaan asunnot vastaavat noin 50-100 miljoonaa jäämättä saatavia myyntivoittoja maanomistajalla. Siis Helsingin kaupungille, eli veronmaksajille. Yhteensä siis noin 150-200 miljoonaa.

Rakennetaan mieluummin samalla rahalla 1:1 näköiskopio Barad-dûrista Guggenheimille varatulle tontille. Saataisiin ainakin huvia koko rahan edestä.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan lista 14.2.2012

2012-02-11T00:37:00.000-08:00

Ensi tiistain kokous. Ode lienee menossa, joten tässä omat kommenttini lista-asioihin. Edit: Osmon teksti tiistain listasta löytyy täältä.

Hernesaari osayleiskaava pöydältä (havainnekuva): Tärkein kysymys on helikopterikenttä. Kirjoitan siitä vielä erillisen kirjoituksen. Lyhyesti kyseessä on noin 100 miljoonan investointi, josta tulee vielä toinen 100 miljoonaa takkiin vähentyneen rakennusoikeuden ja melun aiheuttaman asuntojen arvonlaskun myötä kaupungille. Yhteensä siis noin 200 miljoonaa. Aluetta suunnittelevan arkkitehdin näkemys oli, että jos helikopterikenttää ei rakenneta, pitää yleiskaavan suunnittelu aloitttaa uudestaan puhtaalta pöydältä. Lautakunnassa esittelijä yritti kovasti vakuuttaa, että nyt ei päätetä helikopterikentän rakentamisesta. Ilmeisesti esittelijä elää kovin erilaisessa todellisuudessa.

Parkkipaikat aiheuttavat myös ongelmia, mutta näihin lienee löydettävissä ratkaisu. Oma ehdotukseni on, että toteutetaan kokeiluna Oden ehdotus siten, että Hernesaaren toimistokortteleista varataan useampi tontti pysäköintitalokäyttöön. Asuntoyhtiöissä rakennuttaja saa toteuttaa haluamansa määrän paikkoja ja loput tarvittavat paikat toteutetaan sitten vaiheittain toimistokortteleiden pysäköintitaloissa.

Malminkartano: aseman eteläpuolelle radan viereen tehdään uudisrakentamista. Kannatettavaa, kävelymatka asemalle on lyhyt. Sitä en käsitä, miksi pitää tehdä parkki radan varteen. Jopa Kauniaisissa rakennetaan kovan rahan asuntoja suoraan rataan kiinni. Edit: ei tule kenttää, vaan pihakansi, jonka alla autot ovat. Siltikin olisin kaivannut tänne hieman korkeampaa tonttitehokkuutta.

Lähikauppa baanan varteen Kampissa: Toimisto/asuintalon pohjakerros muutetaan päivittäistavarakaupaksi. Joku on selvästi ymmärtänyt, että pyöräilijätkin ostavat ruokaa.

View Larger Map

Pasilan läntinen lisäraide: Keski-Pasila-suunnitelman myötä asemalle tehdään yksi lisäraide aseman länsireunaan. Jostain syystä lisäraiteen laituri on päätetty tehdä raiteen itäpuolelle, mikä varmistaa sen että kaikkien matkustajien on pakko tehdä ensin tasovaihto päästäkseen laiturille.

Paljon parempi vaihtoehto olisi rakentaa laituri raiteen länsipuolelle, jolloin lännestä tulevat ja länteen päin suuntaavat junamatkustajat voisivat päästä junaan suoraan ilman tasovaihtoja. Aikasäästö matkustajaa kohden olisi jopa 4-5 minuuttia. Henkilöautoliikenteessä tehdään pienempienkin säästöjen eteen sadan miljoonan euron investointeja. Pyydän paikalla olevia Vihreitä jäseniä kyselemään, miksi laituri on päätetty sijoittaa raiteen itäpuolelle ja esittämään, että laiturin länsipuolelle sijoittamisesta tehtäisiin aikasäästöarvio.

Pihakadut: Outi Alanko-Kahiluoto on tehnyt aloitteen Karhutie 25-28 muuttamisesta pihakaduksi jalankulun turvallisuuden takia. Valitettavasti aloite on perusteltu nimenomaan turvallisuudella. Viraston vastaus kohdistuu myös puhtaasti turvallisuuskysymyksiin ja katsoo, ettei tämä ole hyvä paikka pihakaduille. Helsingissä tarvitaan poliittinen keskustelu siitä, mitkä kadut sopivat pihakaduiksi. Tämä on ison luokan asia, jota ei voi jättää virkamiesten päätettäväksi.

Omasta mielestäni lähes kaikki alueellista kokoojakatua pienemmät kadut saisivat olla pihakatuja ja kävelykatuja. Olen aiemmin kirjoittanut aiheesta otsikolla pihakatuja Ruusutorppaan.

Kun vielä pihakadun varressa asuville annettaisiin oikeus itse laittaa katu haluamaansa kuosiin, niin saisimme varmasti moniin pihakatuihin istutuksia, penkkejä ja muuta katua elävöittävää toimintaa. Toki tällaiselle toiminnalle pitää asettaa tietyt rajat. Pihakadulla täytyy pystyä ajamaan ja jos kaupunki hoitaa esim. talvikunnossapidon, niin myös auran täytyy mahtua kulkemaan. (Tosin talvikunnossapidon siirtoa taloyhtiöiden vastuulle ja vastaavasti alennusta kiinteistöverosta tulisi pohtia.)

Jos minut valitaan ensi syksynä kaupunginvaltuustoon, tulen nostamaan pihakatuasian esille, niin monta kertaa kuin tarvitsee.

Autojen pakollisuudesta lapsiperheissä

2012-02-10T09:42:00.000-08:00

Hyvää kaupunkia suunnitellaan ensisijaisesti jalankulkijaa ajatellen.

Usein sanotaan, että kyllähän sitä vähäautoisen kaupungin rakentaminen on hyvä idea, mutta lapsiperheet tarvitsevat autoa. Tällaisissa lauseissa mutta-sanan merkitys on kertoa, että sanoja ei halua muiden vihaa päällensä vastustamalla ensimmäisen lauseen sanomaa ja haluaa silti vastustaa sitä. Tutkitaanpa väitteen todenperäisyyttä.

Lapsiperheessä liikkuminen on haastavampaa kuin ilman lapsia. Meillä on kotona ala-asteella oleva koululainen, taapero ja vauva tulossa, joten kokemusta on kertynyt jonkin verran. Päivittäisissä matkoissa erityisesti päiväkodin, koulun, leikkipuiston ja vanhempien työpaikkojen sijainnilla on suuri merkitys. Näiden lisäksi ruokaa joutuu kantamaan kaupasta paljon enemmän kuin sinkkutaloudessa, eli kaupan etäisyydellä on väliä.

Rakentamisen tehokkuudella on hyvin suuri merkitys siihen, kuinka pitkiksi nämä matkat muotoutuvat.

Nimimerkki tpyyluoma kommentoi Oden blogissa

Vasta-argumentti menee jotenkin niin että lapsiperheellä on ihan pakko olla farmarivolvo jotta saa lapset hoitoon ja kouluun.
No, otetaan toi yllä speksaamani esimerkkikortteli siinä on noin 450 asuntoa. Eli 900 asukasta.
Yksinkertaistaen 5% väestöstä on päiväkodissa, 10% peruskoulussa. Tai jotain sinne päin. Noilla osuuksilla yhdessä korttelissa olisi 45 päivähoitolasta ja 90 koululaista. Että ehkä se päiväkoti tai koulu olisi jotenkin siedettävällä kävelyetäisyydellä.

Otetaan esimerkiksi Eteläinen Suurpiiri. Alueella on vähemmän lapsia kuin Helsingin seudulla keskimäärin. Alle kouluikäisiä on 5% ja peruskouluikäisiä toinen 5% asukkaista. Alle kouluikäisistä lapsista noin puolet on päiväkotihoidossa ja päiväkotien keskikoko 50 lasta. Ala-asteita samalla alueella on 15 ja oppilaita keskimäärin runsaat 200.

Rakennetaan asukastiheydeltään Punavuorta tai Harjua, noin 25000 asukasta neliökilometrillä (+ työpaikat). Neliökilometrillä on 13 päiväkotia ja 4 koulua. Maksimietäisyys lähimpään päiväkotiin on noin 150 metriä ja lähimpään kouluun noin 250m. Nämä ovat matkoja, jotka on vielä helppo kävellä pientenkin lasten kanssa. Kallion seudulle muuttamisen jälkeen meillä on 200m lähimpään kauppaan, kouluun 400m ja puolen kilometrin säteellä on kymmenkunta päiväkotia. Helsingillä on selkeästi parannettavaa päiväkotien ja koulujen sijoittelussa.

Tällainen käveltävä kaupunki tosiaankin vaatii varsin suurta asukastiheyttä ja riittävää asukasmäärää tiheästi rakennetulla alueella. Jos asukastiheys puolitetaan, niin kävelyetäisyydet kasvavat noin 30%. Jos alueen koko on liian pieni, ei palveluille riitä kysyntää. Siksi Helsinginkin arvostetuimmat alueet ovat suhteellisen suuria tiiviisti rakennettuja alueita, joiden reunalla on suuret puistot. Näin puisto on lähellä asukkaita, mutta ei kasvata kävelymatkoja lähipalveluihin.

Palatakseni autokysymykseen näin lopuksi. Kaupungissa asuvalle perheelle auto ei ole mitenkään pakollinen. Siitä on paljon iloa, kun lähdetään 150 kilometrin päähän mummilaan, mutta päivittäiseen elämään sitä ei kaipaa. Parempi ilman.

Kuntauudistus hirvittää

2012-02-08T02:00:00.000-08:00

Minut tuntevat ja blogiani seuranneet tietävät varmasti, että kannatan seudullista demokratiaa. Saattaa siis tulla yllätyksenä, että minua hirvittää tämä nykyinen kuntauudistus. (Ministeriön suunnitelma julkaistiin tänään. Yhdistettävät kunnat, YLE).

Suomen suuret kaupunkiseudut ovat ongelmissa siksi, ettei aidosti seudullisia päätöksiä tehdä seututasolla. Tai jos tehdään, niin päätöksiä tehdään hallintohimmeleissä, jossa demokratia ja vastuu karkaavat, eikä maksajalla ole aitoa sananvaltaa päätöksiin.

Saattaa siis tulla yllätyksenä, että minua hirvittää tämä nykyinen kuntauudistus. Kasvoin lapsuuteni ja nuoruuteni Valkeakoskella, joka nyt oltaisiin liittämässä Urjalaan, Pälkäneeseen ja Akaaseen (ent. Toijala, Viiala ja Kylmäkoski). Aluetta tuntemattomille kerron sen verran, että Toijala ja Valkeakoski ovat kaksi suurin piirtein samankokoista naapurikuntaa (Valkeakoski jonkin verran suurempi). Molemmilla on oma kaupunkikeskuksensa - etäisyyttä näiden välillä on runsaat kymmenen kilometriä.
Toijalan keskus on rautatieaseman ympärillä ja näistä kahdesta selkeästi pienempi. Kaupunkien välillä on myös pitkään vallinnut kilpailuhenki: valkeakoskelaisten mielestä he ovat parempia kuin toijalalaiset ja päinvastoin.

Jos kaupungit yhdistetään suunnitelman mukaisesti, tulevaisuudessa näiden kahden keskuksen välillä tullaan näkemään poliittinen kädenvääntö. Keskittyykö uuden kunnan valtuusto edistämään sekä Valkeakosken keskustan, että Toijalan keskustan kehittämistä? Vai tuleeko valtuustoon poliittinen ryhmä, joka ajaa toisen keskuksen alas - Valkeakosken tai Toijalan. Kaupallisia palveluita ei tietenkään voi heti ajaa alas, mutta jos lasten päivähoito, koulut, terveydenhuolto ja sosiaalipalvelut siirtyvät toiseen keskukseen, on häviävän keskuksen osana hidas kuolema.

Tässä on minun käsittääkseni se huoli, joka saa maakuntien ihmiset takajaloilleen kuntauudistuksesta puhuttaessa. Se on myös niin kova huoli, että koko uudistus voi kaatua, jos ongelmaa ei onnistuta ratkaisemaan.

Oma ehdotukseni on taajamademokratia (ja kaupunginosademokratia näin suurissa kaupungeissa), jolle annetaan raha ja valta päättää esim. katujen kunnossa pidosta, puistojen ylläpidosta, leikkipuistoista, päivähoidosta, nuorisotoimesta ja muista asioista, jotka luontaisesti kuuluvat paikallisesti päätettäviksi. Tehtävien laajuus voisi riippua taajaman koosta siten, että suuressa taajamassa (esim. Valkeakoski) lähidemokratialla päätetään myös peruskoulusta kun taas pienessä kylässä ehkä vain nuorisotalosta ja ympäristön kunnossapidosta. Näin voitaisiin myös pelastaa se talkoohenki, jolla monissa pienissä kunnissa nykyään asiat hoidetaan.

Haluatko kaupunkia?

2012-02-07T10:09:00.000-08:00

Haluatko lisää kaupunkia? Onko Punavuori tai Kallio sinun mielestäsi sellaista kaupunkia, jota Helsinki tarvitsee lisää?

Jos vastaus kysymyksiini on kyllä, nyt on aika toimia. Kaupunki kaavoittaa par'aikaa uusia kantakaupungin laajennoksia, Hernesaarta, Jätkäsaarta ja Kalasatamaa. Hernesaaren tilanne kertoo kaiken tarpeellisen (Oden kuulumiset kaupunkisuunnittelulautakunnasta).

Asuinkorttelien tehokkuus on jonkin verran pienempi kuin Punavuoressa. Vanhan kantakaupungin tehokkuuteen ei ole mahdollista päästä pysäköintinormin takia.

Luit aivan oikein. Kaupunkia ei ole mahdollista rakentaa, koska pysäköintinormit estävät sen. Hernesaareen mahtuu vain X pysäköintipaikkaa (ja nekin tolkuttoman kalliisti maan alle), ei alueelle saa rakentaa enempää. Mitä jos otettaisiin tolkku käteen ja sovittaisiin, että rakennetaan tiivistä kaupunkia ja tehdään niitä parkkipaikkoja sen verran kuin niitä mahtuu. Laitetaan ihmiset ja asunnot etusijalle.
Jos haluat, että Helsinkiin saadaan tulevaisuudessa lisää kaupunkia, nyt on hyvä tilaisuus vaikuttaa.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan lista 7.2.2012

2012-02-05T01:44:00.000-08:00

Ode on tietääkseni menossa kokoukseen, joten tässä kommenttini listalla oleviin asioihin.

Kaupunkisuunnittelulautakunta esittää lausunnon Guggenheimista käsittelyä varten. Tässä vaiheessa kyse on käsittääkseni teknisestä näkemyksestä, jonka mukaan Guggenheimille suunniteltava rakennus on mahdollista sijoittaa esitetylle tontille. En ole varma kuuluuko käsittelyn tähän vaiheeseen, mutta mikäli Guggenheim päätetään rakentaa, haluan rakennuksen ympäristöstä hyvän kävely- ja pyöräily-ympäristön. Tämä asettaa kovia vaatimuksia mm. turistibussiliikenteen ja museon huoltoliikenteen järjestelyille.

Hernesaaren kaavoitus etenee. Itse kaupunginosa on suunniteltu tiiviiksi kantakaupungin jatkeeksi. Harmi vain, että Eiranranta tulee olemaan alueen ja Helsingin keskustan välissä varmistamassa, ettei tästä ole varsinaiseksi ydinkeskustan jatkeeksi. Typerimpänä ideana kaavassa on helikopterikentän rakentaminen saaren päähän. Arvioitu hintalappu 83M€ (eli puolikkaan Guggenheimin verran) ja lisäksi menetettyjä rakennusmahdollisuuksia (joka myös maksaa kaupungille rahaa). Kun helikopterikentälle arvioidaan noin 30000 käyttäjää vuodessa, tulee kentän rakentamisen kustannuksiksi 138€/henkilömatka. Noita rahoja ei kaupunki tule koskaan saamaan takaisin. Hernesaaresta on myös pitkä matka kaikkialle.

Kaupalliseen käyttöön helikopterikentälle voisi löytyä paljon parempi paikka esimerkiksi Keilaniemestä. Suora pääsy alueen yrityksiin, kehää ja länsiväylää pitkin keskustaan ja muualle pk-seudulle ja lisäksi nopea metroyhteys.

Koivusaaren metroasema Lauttasaaren puolella. Suunnitelmassa jää epäselväksi miten ja mistä tänne on käyttäjien tarkoitus kävellä. Tällä on ilmeisesti kiire, jotta saadaan valmista metron valmistumiseen mennessä, mutta nuo kävely-yhteydet ovat oikeasti todella tärkeitä. Halutaanko metroasema, jolla on oikeasti maksimaalinen määrä käyttäjiä? Sitten pitää tehdä kävelysuunnitelma ympäristön asuinalueilta. Pohjoispuolelta tulee ankea ja pitkä kävely metroasemalle, jos Länsiväylä säilytetään moottoritienä.

Asema olisi muuten loistava paikka asunnoille, jos ei olisi Länsiväylän kupeessa. Yläkertaan ravintolatilat näköalatasanteen kera?

Parkkipaikkaohjeet pöydältä. Ohjeet on pöydätty kahteen kertaan, nyt on aika tehdä päätöksiä. Kokouksessa kuullaan onko uudella liikennesuunnittelupäälliköllä ajatuksia siitä, mitä tehdä normeille. Oden tekemän paljon keskustelua herättäneen ehdotuksen voi lukea täältä.

Edit: nimimerkki spottu kommentoi Oden blogilla Hernesaaren tuuliolosuhteita osuvasti. Nykyisessä kaavaluonnoksessa on tuuliolosuhteiden kannalta kaksi merkittävää ongelmaa. Tärkeimpänä alueen pääkatu, jolla ratikka kulkee, on aikamoinen tuulitunneli. Eteläosastaan leveä suppilo, joka kapenee kaduksi, kerää varmasti kaiken mahdollisen tuulen. Ratikkaa odottavilla julkisen liikenteen käyttäjillä ei tule olemaan kivaa. Helppoja ratkaisuja ongelmalle en kyllä nyt näe.

Toisena ongelmana on itärannan puiston avoimuus etelästä tuleville tuulille. Tätä voitaisiin ehkä korjata sillä, että puiston etelärantaan rakennetaan rakennus tuulenmurtajaksi.

Viraston tuulisuusmateriaali kertoo osaltaan syyn tällaisiin ongelmiin: "Viitesuunnitelma on tuulisuuden suhteen hyväksyttävä, eli vaarallisen kovia puuskatuulia ei esiinny katutasossa liian useasti." Samaan ongelmaan olen törmännyt aiemminkin. Jalankulun osalta tutkitaan vain turvallisuutta. Jalankulkuympäristön (tai julkisen liikenteen) viihtyisyys tai mahdollisuus päästä nopeasti paikasta toiseen ovat asioita, jotka eivät kiinnosta kaupunkisuunnitteluvirastoa. Tälle pitää saada muutos.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan lista 31.1.2012

2012-01-30T05:09:00.000-08:00

Kaupunkisuunnittelulautakunnan tiistaisessa kokouksen lista täältä. En itse ole paikalla. Oden pohdinnat lautakunnan listasta löytyvät täältä.

Asuintonttien autopaikkamäärien laskentaohjeet

Tässä päätetään noin parin miljardin investoinneista ilman mitään arviota taloudellisista vaikutuksista. Ison hintalapun lisäksi ankkeella on merkittäviä negatiivisia vaikutuksia mm. uusien asuintalojen viihtyisyyteen, esteettömyyteen, ruuhkiin, katujen mitoitukseen, kaupunkirakenteeseen ja kaupunkikuvaan Helsingin uusilla kantakaupungin alueilla.

Uuden normin mukaisella mitoituksella Jätkäsaaressa ja Kalasatamassa autopaikkoja tulee rakentaa 0,7 jokaista asuntoa kohden (75m2 asuntojen keskikoko-oletuksella) ja Kruunuvuorenrannassa 0,8 jokaista asuntoa kohden.

Alueella I, II ja III (kantakaupunki ja sen uudet osat) autopaikkavaatimuksia alennetaan vain mikäli rakennus on lähellä metro- tai juna-asemaa. Alueella IV alennetaan myös raideliikenteen pysäkeillä ja runkobussilinjojen lähellä. Tuo raide- ja runkobussiliikenteen pysäkin tuoma alennus pitäisi saada kaikille alueille kerrostalorakentamiseen. Tiiviissä kaupungissa suurin osa matkoista on lyhyitä ja ratikka paras joukkoliikenneväline tähän tarkoitukseen. Kävely ja pyöräily ovat monasti vielä sitä parempia.

Kruunuvuorenranta on merkitty alueelle IV, eli samaa aluetta mm. Tapaninvainion kanssa. Kruunuvuorenranta on osa laajenevaa kantakaupunkia ja sitä tulee tällaisena kohdella.

Autopaikkanormi pitäisi muuttaa olemaan muotoa "1 ap per x asuinneliötä". Ei ole mitään järkeä siinä, että esim. toimistojen autopaikkamääriä rajoitetaan, mutta jos asuintalossa on liikehuoneisto/toimistotila, niin tälle vaaditaan yhtä paljon autopaikkoja kuin asuinhuoneistoille. Ei ole myöskään järkevää vaatia ylimääräisiä autopaikkoja, jos rakennuksen muodon vuoksi rappukäytävää tarvitaan normaalia enemmän tai rakennuksessa on yhteistiloja, kuten sauna, biljardihuone tai kerhohuone.

Lisäksi autopaikkaohjeistuksessa tulisi arvioida myös rakennustehokkuuden vaikutuksia. Noin tonttitehokkuudella 3 autopaikat vaativat koko tontin kokoisen parkkihallin nyt ehdotetuilla kantakaupungin normeilla. Tämän tehokkuuden ylittäminen edes vähän käytännössä pakottaa toisen autohallikerroksen rakentamisen ja voi merkittävästi nostaa autopaikkojen hintaa. Saadaan taas yksi rajakohta, jossa yhden ylimääräisen kerroksen rakentaminen on taloudellisesti mahdotonta siellä, missä se olisi kannattavaa.

Autopaikkaohjeet tulee palauttaa valmisteluun siten, että ylläolevat näkökohdat otetaan huomioon.

Kaupunkisuunnittelupubi 31.1.2012 klo 18- Angleterressa

2012-01-29T07:19:00.000-08:00

Kaupunkisuunnittelupubi siirtyy vuodenvaihteen myötä joka kuukauden viimeiselle tiistaille. Aloitusaika on sama kuin ennen, eli kello 18. Tässä kuussa siirrymme kokeilemaan Angleterrea Fredrikinkadun ja Kalevankadun kulmassa. Jospa sieltä löytäisimme tilaa kasvavaa porukkaamme varten.

View Larger Map

Tervetuloa mukaan.

Kaupunkisuunnittelulautakunta 24.1.2012

2012-01-24T11:08:00.000-08:00

Ensimmäinen kaupunkisuunnittelulautakunnan kokoukseni Osmo Soininvaaran varaedustajana on nyt takana. Ahjo-järjestelmä ei suostunut päästämään minua sisälle, vaikka paikan IT-miehet käyttivät tunnin yrittämiseen, joten omalta osaltani osallistuin kokoukseen perinteisesti kynän ja paperin voimin (ja oman läppärini, jolla en tietenkään päässyt kokoussovellukseen käsiksi).

Vallilanlaakson joukkoliikennekadusta oikaisukehotus. Ilmoitusasioissa keskusteltiin voimallisesti ELY-keskuksen tekemästä oikaisukehotuksesta Vallilanlaakson joukkoliikennekadusta - puheenvuoroissa mm. ehdotettiin alueen gryndaamista kerrostaloiksi.

Oikaisukehotus on Pekka Haaviston ympäristöministerinä kehittämä menettelytapa, jolla varmistetaan maankäyttö- ja rakennuslaissa kaavojen lainmukaisuus ja laadukkuus. Kaupungin tulee nyt käsitellä kaava uudestaan puolen vuoden sisällä tai kaava-asia raukeaa. (Laki maankäyttö ja -rakennuslain muuttamisesta §195 ja §196). Mikäli kaupunki päättää asiasta uudestaan muuttamatta päätöstä, aiemmat valitukset ovat valitusvoimaisia. (Tämä on oma ei-lakimiehen tulkintani asiasta. Saa korjata, jos tietää paremmin.)

Edit: Oikaisukehotus on aika mielenkiintoinen menettelytapa. Sen sijaan, että ELY-keskus kieltäisi suoraan hankkeen, tai joutuisi viemään hankkeen oikeuteen, se perustelee hankkeen ongelmat ja palauttaa asian kaupunkiin uudelleen käsiteltäväksi. Tämä antaa kaupungille mahdollisuuden korjata hankkeessa olevia ongelmia ennenkuin siirrytään mahdollisesti pitkään, raskaaseen ja kalliiseen oikeusprosessiin.

Itse olen harmissani siitä, että tärkeä poikittainen joukkoliikenneväylä vaikuttaa nyt taas lykkääntyvän hamaan tulevaisuuteen. Samalla toivon, että tämän vastoinkäymisen myötä saisimme uuden mahdollisuuden rakentaa Vallilanlaaksoon nurmiratana tehtyä ratikkarataa. Ratikat häiritsevät puiston elämää vähemmän kuin bussit ja loisivat tärkeän runkoyhteyden Kalasatamasta Pasilaan. Tulevaisuudessa yksi Kruunuvuorenrannan ratikkalinjoista voisi kulkea Kruunuvuorenselän sillan yli, Kalasataman läpi Pasilaan juuri tätä reittiä.

Toimintasuunnitelma vuosille 2012-2014: Hyväksyttiin muutoksitta. Esitin, että esittelyluvussa lautakunta esiteltäisiin kaupunkisuunnitteluviraston ylimpänä päättävänä elimenä, sen sijaan että lautakunta esitellään kaupunkisuunnitteluviraston asiakkaana. Valitettavasti kokoomuslaiset, rkp:n edustaja ja yksi demari olivat sitä mieltä, että asiakas kuvaa lautakunnan asemaa paremmin, joten hävisimme äänestyksen 5-4. Myöskään Sampo Villasen ehdotus siitä, että arvioitaisiin vuorovaikutusta asukkaiden kanssa hyvin tässä onnistuneissa projekteissa ei saanut lautakunnassa enemmistöä taakseen.

Keskustan puutalojen suojeleminen: Päätettiin suojella esittelijän ehdotuksen mukaisesti.

Saimme päätökseen mukaan lauselman siitä, että lautakunta suhtautuu positiivisesti yhteiskäyttöiseen autopaikkaan asuntoyhtiön sisäpihalla ja suositteli asuntoyhtiölle poikkeuslupahakemusta menettelytapana. Kyseessä oleva yhtiö suunnittelee kaikille asukkaille avoimen yhteisauton hankintaa. Erittäin kannatettava hanke.

Uusi ostoskeskus Lauttasaaren metroasemalle: Läpi sellaisenaan. Keskustelimme siitä, onko ostoskeskukseen autoyhteys tarpeellinen myös Otavantieltä päin. Nyt kaavassa Otavantieltä voi ajaa sisään, mutta ei ulos. Virkamies piti sisäänajoa tarpeellisena siksi, ettei bussien kääntöpaikka ruuhkautuisi ostoskeskukseen ajavis ta autoista. Jatkossa täytyy pitää jalankulkualueiden viihtyisyyttä esillä niin usein, että virkamiehetkin oppivat arvioimaan liikennesuunnitelmia tästä näkökulmasta. Nyt koko arviointi pohjautui kysymyksiin turvallisuudesta.

Nordenskiöldin aukion ja Mechelininkadun tarkistettu pyörätiesuunnitelma: Läpi sellaisenaan. Sivukaduille ei saatu pyörätaskuja, koska Mechelininkadun autoliikenteen sujuvuutta pidettiin tärkeämpänä.

Pientalojen rakennusoikeuden lisääminen: Pientalot voivat nyt hakea rakennusoikeuden nostoa (0,05et lisäys korkeintaan 0,3et:hen) poikkeusmenettelyllä. Tavoitteena on se, että rutiininomaiset rakennusoikeuden nostot menevät läpi pienemmällä byrokratialla.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan lista 24.1.2012

2012-01-20T20:42:00.000-08:00

Ensimmäinen kokoukseni kaupunkisuunnittelulautakunnan varajäsenenä. Lautakunnan lista löytyy täältä

Kaupunkisuunnitteluviraston toimintasuunnitelma vuosille 2012-2014
Paksu nivaska - viime viikon kokouksessa jäi pöydälle. En ole vielä ehtinyt tutustumaan tarkemmin tähän pakettiin.

Punavuoren ja Ullanlinnan puutalojen tonttien suojeleminen

Keskustan viimeiset puutalot 1900-luvun vaihteesta suojellaan. Samalla suojellaan muut rakennukset näillä kuudella tontilla. Vieressä oleva kuva havainnollistaa, minkälaisista suojeluarvoista porrashuoneiden osalta on kyse.

Lauttasaaren ostoskeskus
Lauttasaaren uuden metroaseman päälle rakennettavan ostoskeskuksen kaava. Liikennejärjestelyissä on pari erikoisuutta. Pyöräkaistat katoavat Lauttasaarentieltä lyhyellä matkalla juuri ostoskeskuksen edessä olevien pysäkkien kohdalla ja pohjois-etelä-suuntainen pyöräily-yhteys on jätetty täysin huomioimatta.

Otavantien jalankulkualueelle on piirretty yksi sisäänkäynti parkkihalliin ja autoille läpikulkuväylä. Täytyy keskustella lautakunnassa voiko tälle vielä tehdä jotain, tuolla tavalla ei kyllä luoda hyvää kävely-ympäristöä metroaseman ympärille.

Nordenskiöldin aukion ja Mechelininkadun tarkistettu pyörätiesuunnitelma
Mechelininkadulle saadaan pyöräkaistat.

Poikkeamismenettely pientalotonttien rakennusoikeuden lisäämiseksi
Hyvä ja kannatettava hanke. Vähentää byrokratiaa. Nyt esitetään, että rakennusoikeutta voisi lisätä korkeintaan 0,05e eikä yli 0,3e tonttitehokkuuden. Minun puolestani poikkeusmenettelyllä rakennusoikeutta voitaisiin lisätä enemmänkin. Kaupunki tarvitsee lisää asuntoja.

Muutto ja luottamustehtävä

2012-01-18T09:50:00.000-08:00

Muutin vuodenvaihteessa takaisin Helsinkiin, Kallion seutuville tarkemmin ottaen. Tänään minut valittiin Helsingin kaupunkisuunnittelulautakuntaan Osmo Soininvaaran henkilökohtaiseksi varajäseneksi Vihreän ryhmän ehdotuksesta.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan tehtävänä on mm.:

ohjata ja valvoa yleiskaavoitusta ja asemakaavoitusta,
ohjata ja valvoa kaupungin liikennesuunnittelua sekä seurata liikenteen ja liikenneturvallisuuden kehitystä kaupungissa,
päättää, mikäli ei toisin ole säädetty tai määrätty, katu- ja liikennealueella sekä muulla yleisesti liikenteeseen käytetyllä alueella liikennejärjestelyistä lukuun ottamatta suuria ja suurehkoja tai periaatteellisesti merkittäviä liikennejärjestelyjä,
tehdä kaupunginhallitukselle esityksiä sekä antaa lausuntoja, selvityksiä ja tietoja toimialaansa kuuluvista asioista

Hain tehtävää Vihreältä valtuustoryhmältä joulukuussa.

Haen vapautunutta kaupunkisuunnittelulautakunnan varajäsenen paikkaa.

Olen 36-vuotias tekniikan tohtori ja tietoverkkotutkija Aalto-yliopistossa. Olemme muuttamassa joulukuun aikana Espoon Leppävaarasta Helsinkiin. Olen aiemmin asunut monta vuotta Helsingissä muun muassa Töölössä ja Munkkiniemessä. Olen naimisissa ja uusperheeseemme kuuluu puolisoni lisäksi koulunkäynnin juuri aloittanut poika ja vuoden ikäinen taapero.

Olen Vihreiden jäsen keväästä 2011 lähtien. Tätä aiemmin olin Piraattipuolueen jäsen ja ehdokas eduskuntavaaleissa 2011.
Poliittisesti olen kiinnostunut erityisesti seuraavista aiheista
Kaupunkisuunnittelun ja liikenteen kehittäminen yhtenäisesti toisiaan tukien

Raitiovaunuliikenteen kehittäminen ja laajentaminen

Kaavoitus: hyvän ja tiiviin kaupunki ja lähiöympäristön rakentaminen

Jalankulun merkitys liikennemuotona ja kaupunkitilan luojana

Henkilöautoliikenteen haittojen minimoiminen

Uusperheiden asiat ja ongelmat

Tiedepolitiikka
Olen ollut aktiivinen Helsingin kaupunkisuunnittelussa jo useita vuosia mm. kirjoittamalla aiheesta blogissani. Syksyllä 2009 perustin Facebook -ryhmän "Lisää kaupunkia Helsinkiin", josta kehkeytyneen ryhmän kanssa olen aktiivisesti käynyt ajamassa hyvää ja tiivistä kaupunkia kaupunkisuunnitteluviraston kanssa. Olemme ottaneet kantaa mm. Keski-Pasilan suunnitelmiin ja nostaneet niin Länsiväylän kuin Turunväylänkin bulevardiksi muuttamisen esille virastossa. Kävimme esittelemässä Turunväylän osalta ajatusta myös Munkinseutu ry:lle, jossa saimme myönteisen vastaanoton. Viime kesänä perustin avoimen kaupunkisuunnittelupubin, joka kokoontuu joka kuukauden viimeisenä maanantaina. Osanotto on ollut runsasta, ehkä vajaat parikymmentä ihmistä niin kaupunkilaisia, poliitikkoja kuin virkamiehiäkin.
Espoossa olen osallistunut tämän vuoden aikana aktiivisesti Vihreiden kaupunkisuunnitteluun. Olin Espoo 2050 -työryhmän jäsen, jossa toin esiin tiiviin ja hyvän kaupunkirakenteen merkitystä. Olen aktiivisesti ajanut kaupungin rakentamista olemassaolevien ja tulevien raideliikenteen ja bussiliikenteen runkoväylien varrelle ja edistänyt Jokeri II:n nopeaa toteuttamista Espoossa.
Kaupunkisuunnittelulautakunnan työtä olen seurannut aktiivisesti jo monta vuotta.
Osmo Soininvaaran pyynnöstä olen tänä syksynä lukenut tarkkaan kaupunkisuunnittelulautakunnan kokousten julkiset materiaalit ja esittänyt hänelle omat kommenttini esityslistalla olevista asioista.
Haluan tulevan vuoden aikana lautakuntatyössäni edistää
1. Helsingin liikennejärjestelmässä parempaa tasapainoa jalankulun, pyöräilyn, joukkoliikenteen ja henkilöautoilun välillä
2. Kiinnittää huomiota kaavoitettavan katutilan toimivuuteen
3. Tuoda aitoa vuorovaikutusta ja avoimuutta kaavoitusprosessiin

Aion kirjoittaa blogissani kaupunkisuunnittelulautakunnan tekemisistä aktiivisesti tulevan vuoden aikana. Vastaan myös mielelläni kysymyksiin ja otan vastaan mielipiteitä ja kommentteja puntaroitaviksi.

ps. Liikennesuunnittelupäällikkö tekee päätöksiä viikoittain yleensä perjantaisin.

Pekka Haavisto ulkopuolisin silmin

2012-01-13T02:52:00.000-08:00

Olen pitkään pohtinut, että minunkin pitäisi kirjoittaa syitä äänestää Pekka presidentiksi. Topias kuitenkin ehätti edelle, joten lainaan hänen tekstinsä julmasti omaan blogiini osia. Käykää lukemassa koko teksti.

Haaviston meriiteistä
Presidentti johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhdessä Valtioneuvoston kanssa, edustaen Suomea maailmalla ja edistäen Suomen suhteita muuhun maailmaan. Presidentti on myös Puolustusvoimien ylipäällikkö. Miten Pekka Haavisto soveltuisi näihin tehtäviin? Ulkopolitiikka-lehti teki jutun Suomen kansainvälisistä vaikuttajista:
"Ulkopolitiikka-lehti pyysi maaliskuun lopulla neljääkymmentä suomalaista asiantuntijaa nimeämään ja listaamaan 10–20 tärkeintä suomalaista kansainvälistä vaikuttajaa politiikassa ja talouselämässä. Heillä tuli olla työnsä tai verkostojensa kautta poikkeuksellista vaikutusvaltaa maailmalla."
Pekka Haavisto tuli sijalle viisi. Vertailun vuoksi tasavallan presidenttimme Tarja Halonen tuli sijalle kuusi. Presidenttiehdokkaista seuraavana listalla oli Paavo Lipponen sijalla 12. Muut presidenttiehdokkaat eivät asiantuntijoilta keränneet mainintoja. Eli Haavisto on noiden asiantuntijoiden mukaan jo nyt presidenttiämme vaikutusvaltaisempi tekijä maailmalla, puhumattakaan muista presidenttiehdokkaista.
Kyseisen listan ykkösenä oli Nobelisti Martti Ahtisaari. Mitä hän tuumaa Pekka Haavistosta? Ote uutisesta "Hän on Ahtisaaren valinta 'seuraajakseen'":
"Ahtisaaren mielestä todellinen kansainvälinen osaajamme häntä nuoremmasta polvesta on Vihreiden kansanedustaja, ex-ministeri ja EU:n Sudan-erityisavustaja Pekka Haavisto, 51. Ahtisaari suitsutti Haavistoa kertomalla tarinan Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin Ban-Ki moonin Suomen-vierailusta.
- Kun tapasimme YK:n pääsihteerin kanssa, hän pyysi että voisitko esitellä Pekka Haaviston, Ahtisaari kertoi."

Euro veitsenterällä

2011-12-06T22:48:00.000-08:00

Euron kriisi etenee kohti kaoottista valuutta-alueen purkautumista. Kriisiä on yritetty epäonnistuneesti hoitaa erilaisilla valtioiden välisillä takaus- ja tukipaketeilla. Nyt, kun koko euroalue Suomea ja Saksaa myöten on ongelmissa, on aika todeta yritysten epäonnistuneen.

Euroopan keskuspankki (EKP) teki katastrofaalisen virheen viime keväänä. Arabikevään aiheuttamasta öljyn hinnan noususta säikähtäneenä EKP aloitti rahapolitiikan kiristämisen. Euroalueen velkakriisin uuden vaiheen ajoittuminen samaan ajankohtaan ei ole sattumaa.

EKP:n rahapolitiikka on ollut liian tiukkaa jo vuodesta 2008 asti. Vuonna 2008 euroalueen nimellinen bruttokansantuote (BKT) romahti kasvu-uraltaan kymmenen prosenttia, ja tämän jälkeen kasvu on ollut merkittävästi normaalia hitaampaa. Kun aiemmin nimellinen BKT euroalueella kasvoi noin 4,5-5 % vuodessa, romahduksen jälkeen se on kasvanut alle 3 % vuodessa - ja keväällä alkaneen rahapolitiikan
kiristämisen jälkeen kasvu on hyytynyt. Rahoituskriisin keskiössä ovat ne valtiot, jotka ovat kärsineet eniten tästä tiukan rahan politiikasta.

EKP ajaa euroalueen taloutta täysillä päin seinää uskottavuuden nimissä. Nimellisen BKT:n lasku tarkoittaa sitä, että jonkun yhteiskunnassa on pakko saada vähemmän tuloja. Koska palkat eivät laske, kansatuotteen lasku näkyy kasvavana työttömyytenä ja kutistuvina verotuloina. Valtiolle tilanne on erittäin hankala, kun koska kasvava työttömyys nostaa menoja, verotulot romahtavat ja lainojen korot nousevat, kun sijoittajat alkavat epäillä valtion lainanmaksukykyä.

Ratkaisun avaimet ovat EKP:n käsissä. Taloustieteilijä Scott Sumnerin ehdotuksen mukaisesti EKP:n mandaatiksi voidaan määrittää nimellisen BKT:n pysyvä 5 %:n kasvu-ura inflaatiotavoitteen sijaan ja aloittaa kuromalla vuoden 2008 jälkeen syntynyt vaje kiinni. Ehdotusta kannattavat monet tunnetut taloustieteilijät kuten taloustieteen nobelisti Paul Krugman. Tällöin rahapolitiikka tasaa suhdanteita
tinkimättä ennakoitavuudesta ja uskottavuudesta.

EKP:llä on monta muutakin vaihtoehtoa toimia kuin kriisivaltioiden velkapapereiden ostaminen. Kasvuodotusten luomisen lisäksi keskuspankki voi vauhdittaa nimellisen kansantuotteen kasvua esimerkiksi alentamalla rajusti korkoja, perimällä ylimääräisistä reserveistä korkoa, kuten Ruotsin keskuspankki teki vuonna 2008 alkaneessa kriisissä, ja rahamäärän kasvattamisella arvopaperiostoin, kuten Fed teki Yhdysvalloissa.

Nykyinen lama on monessa suhteessa verrannollinen 30-luvun lamaan. Molemmissa kovaan ääneen valitettiin, että rahapolitiikka on liian löysää. "Hyperinflaatio on ihan kohta täällä!", huusivat talouslehdet, ja valtioilta vaadittiin tiukempaa menokuria. Hyperinflaatiota ei koskaan tullut. Sen sijaan tuli maailmaa järkyttänyt kysyntälama.

Ratkaisu lamaan löytyi 30-luvulla devalvaatiosta. Mitä nopeammin valtio irrottautui kultakannasta ja devalvoi valuuttansa, sitä nopeammin se toipui 30-luvun lamasta. Sama pätee nyt: - mitä nopeammin irroittaudumme tiukan rahan politiikasta, sitä nopeammin euroalueen talous voi palata normaalin kasvun uralle. Vaihtoehtona on naapurikansakuntien syytteleminen yhteisestä ahdingostamme. Siitäkin löytyy kokemuksia 30-luvulta.

Kaupunkisuunnittelupubin satoa

2011-11-30T02:23:00.000-08:00

Kaupunkisuunnittelupubista on tullut säännöllinen tapahtuma. Nyt maanantaina pidetty pubitapaaminen oli järjestyksessään neljäs tai viides. Paikalla oli tänäänkin noin ~~kymmenen hengen~~ (Edit: parinkymmenen hengen) osanotto. Keskustelussa vilahtelivat muun muassa Kruunuvuorenrannan katumitoitukset ja niiden ositus henkilöautojen, ratikoiden ja pyöräilijöiden kesken, ratikoiden laajenemissuunnitelma ja Kisahallin parkkipaikan kohtalo.

View Parkkis in a larger map

Kisahallin parkkipaikka on kooltaan noin kolme hehtaaria - ilmaista 24h pysäköintitilaa keskellä kaupunkia. Itsekin käytin sitä parkkipaikkaa keskustaan tullessani silloin, kun liikuin autolla ja piti säästää rahaa. Tilantuhlauksena on vaikeaa keksiä keskustasta pahempaa esimerkkiä. Vertailun vuoksi Sammatintien varressa oleva sisäpihastaan kuuluisa kortteli on pinta-alaltaan yhden hehtaarin suuruinen.

Rakentamalla kuusi asuinkerrosta sisältäviä umpikortteleita, Kisahallin parkkipaikalle mahtuisi runsaat uutta 2000 asukasta. Rahassa mitattuna tontin arvo kaupungille olisi ehkä noin 100-200 miljoonaa euroa. Helsingin seudun tieverkko säästyisi päivittäin 50-60 tuhannelta ylimääräiseltä ajetulta henkilöautokilometriltä.

Sadistinen keskuspankki

2011-11-28T23:00:00.000-08:00

Otetaan tänään eilisen kirjoituksen perään pieni ajatusleikki, jonka on tarkoitus antaa lukijalle käsitys nimellisen kansantulon (tai kansantuotteen) merkityksestä. Kuvitellaan taloudellisesti erinomaisessa kunnossa oleva kansakunta, jolla on sadistinen keskuspankki. Keskuspankki tiputtaa kansakunnan nimellistä kansantuotetta (ja kansantuloa) kymmenellä prosentilla nopeasti esimerkiksi puolessa vuodessa. Tämä tarkoittaa sitä, että rahamääräisten transaktioiden summa vuoden aikana tippuu kymmenyksen.

Jos markkinat olisivat täydellisen kitkattomat, niin kaikki hinnat joustaisivat tuon saman kymmenen prosenttia alaspäin. Palkat ja vuokrat alenisivat, hinnat kaupoissa laskisivat ja lainanantajat ottaisivat kymmenen prosentin leikkauksen lainoihinsa. Lopputuloksena mikään ei muuttuisi, hinnat olisivat vain joustaneet sen keskuspankin kymmenyksen verran. Historiallisena kuriositeettina vuonna 1963 Suomen markan arvo satakertaistettiin suuressa rahauudistuksessa.

Mutta markkinat eivät ole täydellisiä. Palkat eivät jousta merkittävästi alaspäin länsimaissa. Suomessa 90-luvun lamassa työvoimakustannukset nousivat jokaisena lama vuotena (lähde, sivu 20). Yhdysvalloissa palkat ovat nousseet läpi vuonna 2008 alkaneen laman.

Lainat eivät myöskään jousta alaspäin - ainakaan helposti. Taloustieteessä on kaksi tutkimusaluetta, jotka valottavat tätä ongelmaa: peliteoria ja agent-principal teoria. Lainanottajalla on enemmän tietoa omasta maksukyvystään kuin lainanantajalla. Lainojen uusiksi neuvotteleminen on vaikeaa, sillä lainanottajan kannattaa valehdella kansantulon supistuessa omasta maksukyvystään ja näin saada lainanantaja suostumaan lainahelpotuksiin, vaikkei näitä tarvitsisikaan.

Kun nimellinen kansantulo laskee, niin myös palkkasumman on käytännössä pakko laskea. Teen nyt yksinkertaistavan oletuksen, että palkkasumman osuus kansantulosta pysyy vakiona. Näin ollen palkkasumma pienenee kymmenen prosenttia. Kun palkat eivät kutistu, niin palkkasumman pieneneminen tarkoittaa työttömyyden kasvua. Mikäli työttömäksi jäävät ovat satunnaisotanta työssäkäyvistä, työttömyys kasvaa Suomen olosuhteissa noin 7 prosenttiyksikköä eli työttömyyden tuplaantumista nykyisestä 7%:sta ja vajaata 200 000 uutta työtöntä. Vaikutus on 7%-yksikköä, koska Suomessa työllisyys on noin 70% työvoimasta.

Samalla valtion verotulot vähenevät ja menot kasvavat. Verotuksen epälineaarisuuksien vuoksi - esimerkiksi yritysvoittojen verotus on voimakkaasti suhdanneriippuvaa - ei ole mahdollista sanoa täsmälleen kuinka paljon, mutta voimme arvioida tulojen vähenevän noin 10%. Suomen olosuhteissa tämä tarkoittaa noin 4,5 miljardin euron pudotusta tuloihin. Samalla valtion työttömyydenhoitomenot kasvavat voimakkaasti.

Sadistinen keskuspankkimme on omalla toiminnallaan onnistunut tuplaamaan kansakuntamme työttömyysasteen noin viiteentoista prosenttiin ja luomaan valtiolle yli viiden miljardin euron vuosittaisen alijäämän. Itse kukin voi pohtia, miten tällainen talouden romahdus vaikuttaa talouteen, jossa valtio ja yksityinen sektori kärsii jo muutenkin suuresta velkaantumisesta.

Euron raunioilla?

2011-11-28T02:55:00.000-08:00

Euroopan yhteisvaluutta luotiin 90-luvun aikana trumpettien ja fanfaarien kera. Ikävien vastarannankiiskien kriittiset lausunnot jätettiin huomiotta, olihan kyse poliittisesta projektista nostaa Euroopan Unionin painoarvo samalle tasolle Yhdysvaltojen kanssa.

Nyt runsaat kymmenen vuotta myöhemmin euron kriisi on etenemässä kohti hallitsematonta kaaosta ja valuuttaalueen purkaantumista. Ainoan suhteellisen nykyaikaisen vertailukohdan tarjoaa Neuvostoliiton rupla-alueen hajoaminen 90-luvun alussa. Vaikka yhteiskuntajärjestelmissä on isoja eroja, nykymeno ei lupaa hyvää eurolle.

Eurokriisissä on jatkuvasti keksitty uusia lääkkeitä, jotka tällä kertaa ovat riittäviä kriisin torjuntaan. Jo puolitoista vuotta sitten Jyrki Katainen julisti euromaiden ottaneen niskalenkin markkinavoimista ja kriisin taltutetuksi.

Yritykset ovat toisensa jälkeen epäonnistuneet ja kriisi on palannut markkinoille entistä pahempana. Merkittävä syy kriisitoimien epäonnistumiseen on se, että kriisin syyt on ymmärretty väärin. Uusimmat teoriat laittavat syyn joko moraalittomien etelä-eurooppalaisten harteille (oikeistolainen teoria) tai protestanttisten liikaa säästävien keski- ja pohjoiseurooppalaisten harteille (vasemmistolainen teoria).

Kaiken tämän syyttelyn keskellä kukaan ei osoita syyttävää sormea sitä instituutiota kohtaan, joka on oikeasti merkittävä syyllinen nykyiseen jamaamme - nimittäin Euroopan Keskuspankkiin.

EKP aloitti rahapolitiikan kiristämisen viime keväänä, kun euroalue vielä kärsi syvästä taantumasta. Kiristyksen syynä oli se, että bensiinin hinta oli kallistunut arabikevään tapahtumien takia. Kevään jälkeen euroalueen talouskehitys pysähtyi ja velkakriisi levisi Kreikasta, Portugalista ja Irlannista Italiaan ja Espanjaan.

Nyt kriisi on leviämässä myös loppuihin euromaihin. Viime viikolla Saksa epäonnistui 10 miljardin euron velkakirjamyynnissään katastrofaalisesti.

Palataan vielä kriisin syihin. Vuonna 2008 euroalueen nimellinen bruttokansantuote romahti kasvu-uraltaan kymmenen prosenttia ja tämän jälkeen kasvu on ollut merkittävästi normaalia hitaampaa. Kun aiemmin nimellinen BKT euroalueella kasvoi noin 4,5-5% vuodessa, romahduksen jälkeen se on kasvanut alle 3% vuodessa - ja keväällä alkaneen rahapolitiikan kiristämisen jälkeen kasvu on hyytynyt.

Nimellinen BKT on kansantaloudessa tehtävien kauppojen summa ilman inflaatiokorjauksia. Reaalinen BKT on nimellinen BKT, josta on poistettu inflaation vaikutus. Keskuspankki voi rahapolitiikallaan asettaa nimellisen BKT:n kehityksen haluamalleen tasolle, mutta ei voi vaikuttaa siihen missä suhteessa tämä kasvu nostaa reaalista kasvua ja missä suhteessa inflaatiota.

EKP ajaa siis euroalueen taloutta täysillä päin seinää. Uskottavuuden nimissä Euroopan Keskuspankki on tuhoamassa sen instituution, jonka vakautta se on asetettu valvomaan.

Yllä on kuva, joka kertoo nimellisen BKT:n kasvu maittain (lähde). On helppoa havaita, että rahoituskriisiin joutuneet maat ovat juuri niitä, jotka ovat kärsineet eniten tästä tiukan rahan politiikasta, jota EKP harjoittaa. Kriisimaissa nimellinen bruttokansantuote on vain laskenut viime vuosina.

Nimellisen bruttokansantuotteen lasku tarkoittaa sitä, että jonkun yhteiskunnassa on pakko saada vähemmän tuloja. Käytännössä länsimaissa palkat eivät laske, joten kansatuotteen lasku näkyy kasvavana työttömyytenä (esim. Espanjassa nyt 22%) ja kutistuvina verotuloina.

Valtiolle tilanne on erittäin hankala, kun kasvava työttömyys nostaa menoja, verotulot romahtavat ja lainojen korot nousevat, kun sijoittajat alkavat epäillä valtion lainanmaksukykyä.

Lääkkeiksi eurokriisissä on tarjottu seuraavia vaihtoehtoja

Kriisimaat säästävät valtiontalouden menoissa ja nostavat veroja maksaakseen velkansa. Tätä on nyt yritetty huonolla menestyksellä. Jokainen voi lukea lehdistä kuinka hyvin tämä toimii.
Paremmin pärjäävät maat maksavat kriisimaiden velat. Tätäkin on yritetty näillä takausjärjestelyillä, jossa euromaat kiertoteitse lainaavat kriisimaille näiden tarvitsemat varat. Valitettavasti tämäkään ei ole toiminut. Osin siksi ettei näköpiirissä ole tilannetta, jossa kriisimaat voisivat elättää itsensä ja osin siksi, että kriisimaiden pelastusyritykset ovat lisänneet muiden euromaiden velkataakkaa ja painavat näitäkin upoksiin. Nykymenolla Saksakin uppoaa kohta.
EKP ostaa kriisimaiden velkoja taseeseensa, eli rahoittaa velat setelipainolla. Tätä on Suomessa ehdottanut esimerkiksi Osmo Soininvaara. Rahoittamisen voi tehdä joko vain kriisimaita koskien tai koko euroalueelta ostamalla. Erityisesti ensimmäisessä vaihtoehdossa ongelmaksi muodostuu moraalikato. Jos etelä-Euroopan maat, joista osa on hoitanut huonosti talouttaan, pelastetaan, niin miksi näiden maiden kannattaisi yrittää parantaa valtiontaloutta tulevaisuudessakaan? EKP kuitenkin tulee ja pelastaa. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa voi käydä niin, että EKP:n pitää ostaa velkoja niin paljon, että liikkeellä olevan rahan määrä kasvaa ja inflaatio päästä käsistä.

Ratkaisun avaimet ovat silti EKP:n käsissä. EKP voi poistaa ne ongelmat, jotka ovat hajoittamassa euroaluetta, varmistamalla riittävän nopean nimellisen BKT:n kasvun. Ennen vuoden 2008 kriisiä euroalueen nimellinen BKT kasvoi noin 4,5-5% vuodessa, joten hyvä lähtökohta on se, että EKP ilmoittaa nostavansa nimellisen BKT:n takaisin sille trendille, jolla se oli ennen vuoden 2008 romahdusta ja jatkavansa tämän jälkeen noin 4,5-5% vuosittaista kasvutahtia.

EKP:n toimet eivät poista niitä todellisia ongelmia, joita on esimerkiksi Kreikassa tai Italiassa. Keuhkokuumeesta kärsivällä potilaalla on paremmat mahdollisuudet toipua, jos häntä ei tämän lisäksi mukiloida. Samoin Italialla ja Kreikalla on paremmat mahdollisuudet korjata maidensa ongelmat, jos EKP ei yritä mukiloida maita talouskurjuuteen.

Nykyisellä lamalla on voimakkaita yhtymäkohtia 30-luvun lamaan. Molemmissa kovaan ääneen valitettiin, että keskuspankit tekevät liian löysää rahapolitiikkaa - "Hyperinflaatio on ihan kohta täällä" huusivat talouslehdet ja valtioilta vaadittiin tiukempaa menokuria.

Ratkaisu lamaan löytyi 30-luvulla devalvaatiosta. Mitä nopeammin valtio irrottautui kultakannasta ja devalvoi valuuttansa, sitä nopeammin se toipui 30-luvun lamasta. Sama pätee nykyaikana, mitä nopeammin irroittaudumme tiukan rahan kahleista, sitä nopeammin euroalueen talous voi palata normaalin kasvun uralle.

Vaihtoehtona on naapurikansakuntien syytteleminen siitä, kun me kaikki uppoamme syvemmälle ja syvemmälle laman syövereihin. Siitäkin löytyy hyviä kokemuksia 30-luvulta.

Kaupunkisuunnittelutapaaminen 28.11.

2011-11-27T22:46:00.001-08:00

Tänään maanantaina

28.11.on kaupunkisuunnitteluporukan tapaaminen Kaislassa klo 18 alkaen. Tervetuloa mukaan.

Liik

2011-11-18T01:30:00.000-08:00

Hyvät naiset ja herrat, blogini lukijat ja satunnaiset kävijät. Minulla on suuri kunnia esitellä teille Liik enne vira ston mainos "kaupunkiympäristön hyväksi". Nyt teilläkin, arvon amatöörit, on mahdollisuus nähdä kolmen tuhannen ja kymmenen sanan edestä miltä hyvä kaupunkiympäristö näyttää.

Muista hengittää tämän henkeä salpaavan näyn edessä. Mikäli haluat omaan kaupunkiympäristöösi parannusta, voit ottaa yhteyttä Liik enne vira stoon ja esittää toivomuksen kaupunkiympäristön hyväksi. Varoituksen sana on kuitenkin paikallaan. Voit joutua jonottamaan parannuksia vuosia tai kymmeniä vuosia, sillä kaupunkiympäristön parannustöissä on ruuhkaa.

Kasvukipuja

2011-10-12T11:41:00.000-07:00

Liikkuminen kaupungissa rakentuu jalankulun, pyöräilyn, henkilöautoilun ja joukkoliikenteen varaan. Joukkoliikenne Helsingin seudulla koostuu busseista, ratikoista, metrosta ja junista. Näillä kaikilla kulkumuodoilla on oma paikkansa liikkumistarpeiden täyttämisessä. Valitettavasti toisen maailmansodan jälkeisessä liikennesuunnittelussa henkilöautoliikenne oli ainoa liikkumismuoto, jolle annettiin tilaa.

Rautatieaseman ympäristö kuvaa hyvin kaupunkikulttuurissa ja -liikenteessä tapahtuneita muutoksia 1900-luvulla. Vuosisadan alkupuolella kävely ja pyöräily olivat merkittäviä liikennemuotoja. Unioninkadulla mitattiinkin 5000 ajoneuvoa päivässä vuonna 1937. Polkupyörää siis. Autoistuminen oli vasta alussa ja autot harvassa. Rautatieaseman ympäristöön mahtuivat niin jalankulkijat, pyörät kuin hevosetkin.

Toisen maailmansodan jälkeen autoistuminen pääsi todenteolla vauhtiin ja Helsingin katuverkkoa ryhdyttiin sovittamaan autokaupungin vaatimuksiin. Seuraavina vuosikymmeninä kaikki liikenevä tila annettiin alati kasvaville autojonoille. Liikennepolitiikassa ainoana vaihtoehtona pidettiin sitä, että lisääntyvälle automäärälle annetaan jatkuvasti lisää tilaa kaupungista.

1970-luvun lopulle tultaessa koko rautatieaseman ympäristö oli siirtynyt kaupunkilaisilta autoille. Rautatieaseman edessä oli 3+2-kaistainen kaupunkimotari, jonka yli ei kulkenut suojateitä. Tämän lisäksi rautatieaseman edessä oli noin 2-kaistainen väylä parkkipaikalle. Jalankulkijat oli häädetty kadulta maan alle ja katujen kapeille reunuksille. Rautatientorikin toimi parkkipaikkana.

Kaivokatu 70-luvulla

Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä Helsingissä lähes kaikki katutila luovutettiin henkilöautoilulle. Tämän kehityskaaren huipentumana voidaan pitää Smith-Polvinen -liikennesuunnitelmaa, jossa merkittäviä osia Helsingin keskustasta olisi räjäytetty Itäväylän ja Länsiväylän yhdistävän moottoritien alta. Alvar Aallon visioissa Finlandia-taloon saavutaan autolla Pasilasta Vapaudenkatua pitkin. Finlandia-talon pääsisäänkäynti katsookin kohti tulevaisuutta, jota ei koskaan tullut.

Smith-Polvinen -suunnitelma

Suunnitelma sai aikaan voimakkaan vastareaktion. Keskustaan suuntautuvaa autoilua ryhdyttiin rajoittamaan esimerkiksi parkkipaikkapolitiikalla. Samalla 1980-luvulta lähtien autojen valtaamaa tilaa on vähä vähältä jaettu uudestaan tasapuolisemmin eri liikennemuodot huomioonottaen - autoilijoiden valituksen saattelemana. Esimerkiksi Mannerheimintiellä on nykyään yksi kaista ratikoille, yksi busseille ja yksi henkilöautoille. Kukin näistä kaistoista kuljettaa päivittäin suurinpiirtein saman määrän ihmisiä keskustaan ja keskustasta pois.

Palataan rautatieaseman ympäristöön. Kaivokadulle on saatu suojatiet, eivätkä autokaistat vie aivan niin suurta osaa kadun leveydestä. Rautatientorikaan ei ole enää parkkipaikka, vaan alue on varattu erilaisten tapahtumien käyttöön. Jalankulku- ja pyöräilyjärjestelyissä on merkittävästi parantamisen varaa ja bussit ja raitiovaunut kaipaavat lisää tilaa. Määrältään enemmistönä olevat jalankulkijat joutuvat odottamaan pitkään valoissa, jotta autoilijat pääsevät yksistä liikennevaloista seuraaviin odottamaan. Bussit ja ratikat tarvitsevat lisää tilaa ja pyöräilyjärjestelyitäkin täytyy parantaa.

Kaivokatu

Helsingin keskustassa suurin osa katuympäristöstä on vieläkin varattu autoille. Muutaman parkkipaikan annetaan häiritä merkittävästi ratikoiden toimintaa ja aiheuttaa kaupungille merkittävät vuosittaiset kustannukset. Yllätyksettömästi taistelu on sama jokaisen muutoksen kanssa. Autoilijat valittavat siitä, kuinka heitä poljetaan lokaan, kun osa autojen valtaamasta katutilasta otetaan muuhun käyttöön. Juuri nyt poliittista taistelua käydään esimerkiksi siitä, että saisimme Lauttasaareen Länsibulevardin ja lisää asukkaita ja Hämeentiestä joukkoliikennekadun pyöräkaistoilla. Kyse on parannuksista kaikille kaupunkilaisille kuuluvaan katutilaan. Tila näihin parannuksiin on pakko ottaa henkilöautoilta, sillä suurin osa katutilasta on vieläkin annettu autoilulle - sitä muuta vaihtoehtoista tilaa ei yksinkertaisesti ole olemassa.

Täydennysrakentaminen: Suur-Leppävaara

2011-10-05T11:20:00.000-07:00

Osoitan tässä kirjoitussarjassa täydennysrakentamiselle paikkoja Espoossa alkaen kotikaupunginosastani Leppävaarasta. Täydennän näitä paikkoja sitä mukaan Google-karttaan, kun ehdin näistä kirjoittaa.

Tällä kertaa vuorossa on Leppävaaran aseman itäpuoli radan varressa. Tärkeimmät rakentamattomat maat ovat heti aseman itäpuolella molemmin puolin rataa. Eteläpuolella on noin 10ha kokoinen tontti, joka on nykyisellään varattu Superlifelab -nimiselle sisähuvipuistosuunnitelmalle ja pohjoispuolella Turuntien varressa on noin 4ha käyttämätöntä pinta-alaa, josta osaan on jo rakennussuunnitelmia. Näille alueille voisi rakentaa asuntoja arviolta 3000-4000 asukkaalle. Lisäksi Vermontien alueelle on tekeillä uusi asuinalue noin 3500 asukkaalle. Yhteensä aseman itäpuolelle tulisi noin 6500-7500 uutta asukasta.

Nyt ehdottamieni täydennysrakentamisprojektien jälkeen Leppävaaran ydin ulottuisi Kilonkartanosta Vermontien asuinalueelle ja Säteristä Pohjois-Leppävaaraan. Alue on kooltaan noin 3km2 ja sillä asuisi noi 30000 asukasta. Kaikki lyhyen matkan päässä Leppävaaran hyvistä palveluista.

View Espoon täydennysrakentaminen in a larger map

Täydennysrakentaminen: kehä II - Turunväylän solmu

2011-10-03T07:08:00.000-07:00

Kehä II:n ja Turunväylän risteys on yksi Espoon vilkkaimmin liikennöityjä liikenteen solmukohtia. Risteyksen läpi ajaa päivittäin runsaat 60000 autoa Turunväylällä ja noin 60000 autoa kehä II:lla. Lisäksi noin 20000 autoa ajaa viereisen Nihtisillan läpi. Risteys on pahoin ruuhkautunut.

Ratkaisuksi ehdotan nykyisen siltoihin pohjautuvan risteyksen sijaan niin sanottua turboympyrää. Ideaa esiteltiin tammikuussa Helsingin Sanomien jutussa. Risteysaluetta lähestyttäessä Turunväylä sukeltaisi maan alle ja kehä II pysyy maan pinnan tasossa. Näiden väliin, myös maan alle, rakennetaan liikenneympyrä. Vain Turunväylältä kehälle ja kehältä Turunväylälle vaihtavat kulkevat liikenneympyrän kautta.

View Espoon täydennysrakentaminen in a larger map

Mitä tällä sitten saavutetaan?

Kyseinen risteys vie nykyisellään maapinta-alaa vajaan neliökilometrin. Tämä vapautuva tila voidaan käyttää toimitilarakentamisen tarpeisiin ja synnyttää Nihtisillan olemassaolevasta työpaikka-alueesta merkittävä klusteri ja jatko Leppävaaran työpaikka-alueelle. Tehokkaasti rakentaen alueelle mahtuisi ainakin 10000-15000 työpaikkaa, hyvien liikenneyhteyksien varrella, niin henkilöautolla kuin julkisillakin tuleville työntekijöille. Alueen rakentaminen lisää myös viereisen Suurpellon houkuttelevuutta asuinalueena.

Turunväylää pitkin kulkee paljon sekä lähi- että kaukoliikenteen busseja. Lisäksi HSL:n suunnittelema Jokeri 2 kulkee Leppävaarasta Matinkylään reittiä kehä I - Turunväylä - kehä II - Suurpelto - Olari - Matinkylä ja palvelee erinomaisesti Nihtisillan seudulle syntyvää työpaikka-aluetta tiheällä vuorovälillä.

Miten Kilon pelto ja kartano eroaa Kilosta?

2011-10-01T10:59:00.000-07:00

Minulle esitettiin kysymys siitä, miten Kilon pelto tai Kilon kartanon maat eroavat nykyisestä Kilosta rakentamisen kannalta? Nykyisessä Kilossahan on varsin heikosti lähipalveluita ja huonon julkiset liikenneyhteydet mihinkään.

Kilon tärkeimmät ongelmat ovat alhaisessa asukastiheydessä ja maankäyttörakenteessa, joka vaikeuttaa merkittävästi palveluiden ja julkisen liikenteen tuottamista. Kartta valaiskoon tätä.

View Larger Map

Kilo koostuu kahdesta alueesta Nuijala ja Kuninkainen. Nuijala on kooltaan 3km2 ja väestöä noin 6000 asukasta ja Kuninkainen on 2km2 ja väestöä noin 2800. Väestötiheys Nuijalassa on siis noin 2000 asukasta neliökilometrillä ja Kuninkaisissa noin 1400 asukasta neliökilometrillä. Kilon 5km2 alueella asuu vähemmän ihmisiä kuin suunnitelmassani Kilon pellolla, kartanon mailla ja Turuntien varrella. Matala väestöntiheys on merkittävä haitta Kilossa palveluiden ja toimivan julkisen liikenteen järjestämiselle.

Toinen merkittävä ongelma Kilossa on tapa, jolla Kilo alueena rakentuu. Katsokaapa ylläolevaa karttaa tarkkaan ja yrittäkää miettiä miten koko alueen voisi palvella yhdellä bussilinjalla (junan lisäksi). Käytännössä kyse on täydellisen mahdottomasta tehtävästä. Asutus on levinnyt niin laajalle alueelle ja tieverkko on rakennettu siten, että toimivan runkolinjan rakentaminen on mahdotonta. Kilo onkin rakennettu tyypillisen yksityisautoilun varaan rakennetun lähiön tapaan. Käytännössä vain aseman lähellä on perheen mahdollista elää yhden auton varassa.

Lisäbonuksena tietenkin se, että linnuntietä matka Leppävaaran palveluiden äärelle on lyhyt (1,9km), mutta teitä pitkin matkaa kertyy merkittävästi enemmän (3,5km pohjoiskautta ja 5,5km eteläkautta).
Kunnollisen bussilinjan rakentaminen Kiloon kärsii siis sekä asutuksen hajanaisuudesta, tieverkon ongelmista, että pitkistä todellisista matkoista lähimpään palvelukeskukseen.

Kilon pellon ja kartanon rakentamisen yhteydessä nämä alueet on mahdollista rakentaa siten, että koko alue voidaan palvella yhdellä runkolinjalla, kuten aiemmassa tekstissäni esitin. 8000 asukasta noin puolentoista kilometrin linjalla on enemmän kuin tarpeeksi hyvän runkolinjan rakentamiselle.

Linkit:
Espoon asukasluku pienalueittain
Espoon pienalueiden kartta
Pienalueiden pinta-alat: lähde Espoon kaupunkisuunnitteluvirasto

Leppävaara - tiivistä kaupunkia

2011-10-01T02:01:00.000-07:00

Rautatie toi Leppävaaraan Espoon ensimmäisen tiiviin kaupunkimaisen asutuskeskuksen jo runsaat sata vuotta sitten. Kun Etelä-Leppävaaraakin päästiin maakiistojen jäljiltä rakentamaan 90-luvun lopulla, on alueesta noussut Espoon kaupunkimaisin alue. Leppävaaran aseman ympäristössä on tiivis vyöhyke niin asukkaita, palveluita kuin työpaikkoja. Leppävaara ei kuitenkaan ole vielä valmis, vaan täydennysrakentamista tarvitaan ja runsaasti.

Idässä suunnitteilla on Vermontien asuinalue entisen Siemensin pääkonttorin seutuvilla. Asukkaita alueelle tulee suunnitelman mukaan noin 3500, eli saman verran kuin Perkkaalla nykyään.

Tämän lisäksi ehdotan, että Leppävaarassa rakennetaan tiivistä kaupunkia Kilon pelloille, Kilonkartanon maille ja Turuntien varrelle Leppävaaran keskustan kohdalla, kuten allaoleva kartta näyttää. Tälle alueelle saadaan rakennettua tiivistä kaupunkia noin 10000 asukkaalle siten, että Kilonkartanon alueelle jätetään merkittävän kokoinen puistoalue.

View Leppävaaran täydennysrakentaminen in a larger map

Täydennysrakentamisen jälkeen Etelä-Leppävaaran kaupunginosassa asuu tiiviin asutuksen alueella runsaat 20000 asukasta. Näin suurelle joukolle kannattaa rakentaa paremmat joukkoliikenneyhteydet. Siksi ehdotankin, että Leppävaaraan jatketaan ratikkalinja Munkkiniemestä Turunväylää pitkin, Perkkaan ja Vermon välistä Ruusutorppaan, Kilon pellon ja kartanon uusille asuinalueille. Linja palvelee samalla niin Leppävaaran sisäisiä poikittaisia yhteyksiä kuin liikkumistarpeita Munkkiniemi-Meilahti-Töölö -suuntaan ja työpaikkaliikkumista Länsi-Helsingistä Leppävaaran työpaikka-alueelle.

Leppävaara on luonteeltaan tiivistä kaupunkia parhaimmillaan. Asutusalueella on lyhyet matkat kaikkialle ja viihtyisä luonnonläheinen ympäristö. Lisärakentaminen tukee Leppävaaran kehitystä urbaanina ja luonnonläheisenä kaupunkikeskuksena.

Kaupunkialueen laajeneminen tuo asiakkaita palveluille. Kymmenen tuhatta uutta asukasta ja ratikka tuovat asiakkaita kahviloihin, ravintoloihin ja muihin palveluihin niin Leppävaarankadulla ja Albergan esplanadilla kuin Sellossa ja Galleriassa.

Mistä uudet asukkaat oikein tulevat?

2011-09-30T23:43:00.000-07:00

Helsingin seutu kasvaa kovalla vauhdilla. Ennusteissa seuraavan 30-vuoden kasvua on noin 300 000 - 400 000 asukasta. Mistä nämä kaikki ihmiset tulevat?

Toisin kuin usein kuvitellaan Helsingin kasvu ei nykyään ole suomalaisten muuttoa Helsingin seudulle. Lähteenä käytän Helsingin kaupungin julkaisua Vieraskielisen väestön ennuste Helsingin seudulla 2010–2030. Kuviot 3 (sivu 8) ja 4 (sivu 9) kertovat karua kieltään. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Suomen sisäinen nettomuutto on ollut lähes nolla. Välillä jopa negatiivinen. Johtuuko tämä Helsingin seudun asuntopulasta vai siitä, että Helsinkiin ei useampi suomalainen halua? Siihen vastaus löytyy vain rakentamalla riittävästi asuntoja.

Tämän hetkisten arvioiden mukaan Helsingin seudun väestönkasvusta noin 150 000 olisi vieraskielistä.

Suurimmat maahanmuuttajaryhmät ovat Venäjältä (ja muista ent. IVY-valtioista), Länsi-Euroopasta, Aasiasta ja Baltiasta. Merkittäviä maahanmuuttajaryhmiä tulee myös poliittisesti ja taloudellisesti epävakaan Lähi-Idän ja Afrikan alueelta.

Mikäli vieraskielisen väestön kasvu jatkuu nykyisenkaltaisena, niin vieraskielisen väestön määrä Helsingin seudulla kasvaa 20-vuoden aikana noin 150000 asukkaalla. (Kuviot 13 ja 19)

Vieraskielisen väestön kasvu muuttaa Helsingin seudun luonnetta ja kulttuuria. Eniten päällepäin näkyy se, että ulkomaalaisten ihmisten määrä kaduilla kasvaa entisestään ja ravintolakulttuuri laajenee kattamaan entistä enemmän erilaisia etnisiä vaihtoehtoja. Ongelmia ja haasteitakin on varmasti edessä.

Yritysten mahdollisuudet saada työntekijöitä, jotka tuntevat jonkun yritykselle tärkeän vientimaan paranevat ja muualta tulleet asukkaat tuovat uusia ideoita siihen, kuinka bisnestä tehdään. Kaliforniassa merkittävä osa viimeisten vuosikymmenien uusista työpaikoista on tullut maahanmuuttajien perustamiin yrityksiin. Jotta näin voisi tapahtua Suomessakin, pitää yritys- ja verotusneuvonta saada toimimaan myös vieraskielisille. (Osaako joku asioita tunteva kertoa tapahtuuko näin jo?)

Kaupunkisuunnittelusta kiinnostuneiden pubimiitti

2011-09-24T05:06:00.000-07:00

Maanantaina 26.9. klo 17.30 alkaen on kaupunkisuunnittelusta kiinnostuneiden (pk-seutulaisten) pubimiitti Kaislassa. Juttua riittää varmasti ainakin asuntopulasta joukkoliikenteeseen ja parkkipolitiikkaan. Tervetuloa mukaan.

Itse tulen paikalle hiukan myöhässä, ehkä kuuden maissa.

Espoo tarvitsee lisää pihakatuja

2011-09-07T09:03:00.001-07:00

Julkaistu Länsiväylässä 7.9.2011

Katujen muuttaminen pihakaduiksi on oiva keino lisätä asuinalueiden viihtyisyyttä. Pihakatu soveltuu kaikkialle, missä halutaan panostaa asumisen ja elämän laatuun.

Pihakadulla nopeusrajoitus on 20km/h ja koko katu on kaikkien käytettävissä. Samaa tilaa käyttävät siis niin leikkivät lapset, jalankulkijat, pyöräilijät kuin autoilijatkin. Katu merkitään erityisellä liikennemerkillä ja nopeusrajoituksen toteutumisen varmistamiseksi kadulle voidaan rakentaa erityyppisiä kavennuksia, korotuksia ja esimerkiksi penkkejä ja istutuksia.

Hyvä esimerkki pihakatujen käytöstä löytyy Säterinmetsästä. Kävelijä on pihakadulla kuningas – autoilijan velvollisuus on sovittaa vauhtinsa ympärillä liikkuvien jalankulkijoiden ja leikkijöiden mukaan.

Espoosta löytyy useita paikkoja, joissa asumisviihtyvyyttä voidaan lisätä muuttamalla katuja pihakaduiksi. Ehdotamme, että pihakatujen lisääminen aloitetaan Leppävaaran Ruusutorpasta.

Suurin osa Ruusutorpasta rajautuu Leppävaarankadun, Säterinkadun, Albergan Esplanadin ja Säterinpuistontien sisäpuolelle. Alue on tiiviisti rakennettua kaupunkiympäristöä, jossa kerrostalot ja pientalot sijaitsevat sulassa sovussa keskenään. Ruusutorpan katujen muuttaminen pihakaduiksi pääkatuja lukuunottamatta muuttaisi alueen rauhallisemmaksi ja tarjoaisi asukkaille yhteistä oleskelutilaa.

Mikko Särelä
asukasaktiivi, Leppävaara

Tiina Elo
kaupunkisuunnittelulautakunnan varapuheenjohtaja (vihr.)

Kaupunkikeskustoista

2011-08-31T04:02:00.000-07:00

"The main purpose of downtown streets is transaction, and this function can be swamped by the torrent of machine circulation. The more downtown is broken up and interspersed with parking lots and garages, the duller and deader it becomes in appearance, and there is nothing more repellant than a dead downtown... In a panicky effot to combat the suburbs on their own terms, something downtown cannot do, we are sacrificing the fundamental strengths of downtown -- its variety and choice, its bustle, its interest, its compactness, its compelling message that this is not a way-station, but the very intricate center of things. The only reason people come downtown or set up business down-town at all is because downtown packs so much into such a compact area" Jane Jacobs, Downtown planning

Raidejokerin linjaus Espoossa

2011-08-28T01:28:00.000-07:00

Raidejokeri on suunnitteilla oleva poikittaisratikka, joka korvaa jokeribussin (550). Linja kulkee Helsingissä reittiä Itäkeskus - Viikki - Oulunkylä - Maunula - Etelä-Haaga - Pitäjänmäki - (Leppävaara). Espoossa suunniteltu reitti kulkee Leppävaarasta Laajalahden asuinalueen läpi Pohjois-Tapiolaan ja Tapiolaan. Linjan karttaa voi tarkastella täällä.

Suunnitellussa linjauksessa on vakavia ongelmia. Laajalahden asuinalueen läpi kulkeminen vaatii kalliin tunnelin, joka nostaa linjan kustannuksia kymmenillä miljoonilla. Tämä lienee yksi syy siihen, ettei raide-jokeriin vaadittavia rahoja ole vielä löytynyt.

Toinen, merkittävästi vakavampi ongelma on linjan kuljettaminen Tapiolaan Otaniemen ja Keilaniemen sijasta. Kuten allaolevasta taulukosta nähdään Otaniemi/Keilaniemi -alue on yksi pääkaupunkiseudun merkittävimmistä työ- ja opiskelupaikoista. Aluetta myös kehitetään voimakkaasti ja sekä opiskelija- että työpaikkamäärät tulevat kasvamaan lähivuosikymmeninä merkittävästi. Sen sijaan Tapiolan keskus on pieni sekä asukasmäärältä, että työpaikkamäärältä.

Korkeatasoisen julkisen liikenteen tulee viedä sinne mistä ja mihin ihmiset ovat matkalla - eli tässä tapauksessa Otaniemeen ja Keilaniemeen. Töihin matkustettaessa vaihtoehdoksi ei kelpaa se, että ensin matkustetaan ratikalla Tapiolaan, josta tehdään aikaa vievä vaihto metroon, josta tarvitsee vielä kävellä satoja metrejä omalle työpaikalle. Tällaisen joukkoliikenteen ainoa funktio on maksimoida yksityisautoilun määrä.

Kaupunginosa Asukkaat Opiskelijat Työpaikat
Tapiolan keskus ~3000 - ~6000
Otaniemi/Keilaniemi ~4000 ~15000 ~17000

Pikaruokaa

2011-07-14T08:04:00.001-07:00

Tuli tehtyä ranskiksia itse kotona. Haluaako joku arvata montako perunaa tuossa annoksessa on? Sellaisia normaaleja keskikokoisia uusia perunoita. Noin silmämääräisesti annos on pienempi kuin keskimääräisen ravintolan (chico's tms) ranskisannos.

Ruuhkamaksuista

2011-07-11T07:06:00.000-07:00

Suhtaudun positiivisesti (mutta varauksella) ruuhkamaksujen käyttöönottoon, mutta negatiivisesti satelliittipaikannukseen. Aloitetaan suhtautumisella ruuhkamaksuihin yleensä:

Ruuhkamaksut ovat tutkitusti toimiva tapa vähentää ruuhkia. Niillä voidaan myös kerätä merkittäviä määriä rahaa. (+)
Ruuhkamaksuja vastustavat tyypilliset sellaiset ihmiset, jotka kokevat että heidän työmatkansa olisi mahdoton tai hyvin vaikea ja pitkä ilman autoa. Pk-seudulla johtuen toimivan poikittaisen (raide)liikenteen puutteesta ja väestön hajaantumisesta pitkin maita ja mantuja on paljon asukkaita, joilla ei ole toimivia joukkoliikenneyhteyksiä työhönsä. Perheelliselle on turha väittää, että esimerkiksi tunnin työmatka suuntaansa olisi ok. (-)
Hyvien joukkoliikenneyhteyksien ja tiiviin kaupunkirakenteen puuttuessa ruuhkamaksut koetaan, mielestäni ihan aiheellisesti, ylimääräiseksi veroksi, eikä kannusteeksi vaihtaa joukkoliikenteeseen. Tämä koskee erityisesti poikittaisia kehä-väyliä. Samasta syystä kohti Helsingin niemeä tuleviin ruuhkamaksuihin tuntemani ihmiset suhtautuvat huomattavasti positiivisemmin.

Poliittisesti ruuhkamaksujen ajaminen ilman, että pk-seudun joukkoliikenteelle tehdään radikaaleja parannuksia, on mielestäni järjetöntä. Nämä pitää koplata yhteen siten, että poikittaiset raidejärjestelmät otetaan käyttöön samaan aikaan kuin ruuhkamaksut.

Satelliittipaikannuksesta ruuhkamaksujärjestelmissä

Satelliittipaikannukseen pohjautuvaa järjestelmää ei tietääkseni ole käytössä missään päin maailmaa vielä. Softaprojektina kyse on monimutkaisesta ja kalliista järjestelmästä. Tällaisten järjestelmien alkuperäiset kustannusarviot ovat järjestäen voimakkaasti alakanttiin. Liikenneministeriön ruuhkaraportissa muistaakseni arvioitiin hintalapuksi pari, kolmesataa miljoonaa euroa. Todellinen hinta lienee siis 500-1000 miljoonaa euroa luokassa - ja sillä saadaan huonosti toimiva prototyyppijärjestelmä. Samalla hinnalla rakentaisi pk-seudulle kokonaisen poikittaisen ratikkaverkoston, joka voisi merkittävästi nostaa julkisen liikenteen osuutta.

Satelliittipaikannus vaatii ulkopaikkakuntalaisille vastaavan laitteen. Tämä lisää paineita tehdä järjestelmästä valtakunnallinen. Valtakunnallisessa järjestelmässä rahat menevät tietenkin valtion kassaan. Muistaakseni Vihreissäkin on ehdoteltu, että tällä voitaisiin korvata osa auto- ja bensaverosta. Lopputulos tästä on se, ettei Helsingin seudun ruuhkamaksusta saada lisärahaa Helsingin seudun joukkoliikenteeseen.

Sen sijaan valtakunnallinen kilometrimaksun säätäminen paikkakunnan mukaan houkuttelisi varmasti jotain tulevaa kepulaista liikenneministeriä. Maksujärjestelmästä tulisi menetelmä siirtää rahaa kaupunkikeskuksista muualle Suomeen - sen sijaan, että se käytettäisiin julkisen liikenteen parantamiseen.

Yksityisyydensuoja on huomattavasti pienempi ongelma kuin nuo kaksi ylläolevaa. Tietoliikennealan ammattilaisena tiedän hyvin, että on mahdollista tehdä gps-pohjainen ruuhkamaksujärjestelmä, jossa yksityisyydensuoja on otettu huomioon. Silti gps-järjestelmän käyttöönotto merkittävästi helpottaa valvontayhteiskuntaan siirtymistä nykytilanteeseen nähden. Ei tarvita kuin seuraava poliisilain uudistus, jossa poliisi pyytää valtuuksia seurata autojen liikettä.

Tämän jälkeen kaikkiin liikkeellä oleviin autojen gps-laitteisiin tehdään softapäivitys, esimerkiksi katsastuksen yhteydessä, joka lisää seurantaominaisuuden. Jos laitteissa on jokin langaton tietoliikenneyhteys, kuten GSM tai etäluettava RFID/NFC-yhteys, niin seurantadatasta saadaan käytännössä reaaliaikaista. Jos taas laitteissa ei ole mitään tällaista, niin seurantadata saadaan ainoastaan katsastuksen yhteydessä, tai kun poliisi pysäyttää auton ja lukee laitteen.

Nykytilanteessa, jos joku haluaisi pystyttään tällaisen valvontajärjestelmän, pitää tämän saada läpi eduskunnasta projekti, jolla on satojen miljoonien tai ehkä jopa miljardin hintalappu. Kun järjestelmä on käytössä, riittää softapäivitys, joka maksaa ehkä muutaman miljoonan. Tällainen menee paljon helpommin läpi yhtenä osana massiivista lakipakettia.

Itse asiassa vuoden takaisessa hallituksen esityksessä poliisilain muutoksiksi oli mukana kohta, joka salli poliisin aktivoimaan moottoriajoneuvon sisältämän paikannuslaitteen salaa ja hyödyntämään tästä saatavaa tietoa.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

1. Pk-seudulla tulee ottaa käyttöön ruuhkamaksut, jotka pohjautuvat halpaan ja koeteltuun tekniikkaan. Näitä voidaan käyttää Helsinkiin saapuvilla säteittäisillä moottoriteillä ja lisäksi aivan hyvin kehä I, II, ja III teillä - maksu voi kehillä olla ihan hyvin kilometripohjainen, jos sekä auton tulo, että poistuminen tieltä mitataan.

2. Laitetaan maksuista tuleva tulo Helsingin seudulle perustettavaan metropolihallintoon, joka käyttää tämän rahan etukäteen ja rakentaa poikittaisen pikaratikoihin pohjautuvan raideverkon PK-seudulle. tiederatikka, Jokeri 1, 2 ja 3, Tapiola-Espoon keskus ja Matinkylä-Suurpelto-Leppävaara maksaisi runsaat miljardi euroa ja olisi erinomainen aloitus poikittaiselle raideverkolle.

3. Lopetetaan Helsingin seudun hajaantumiskehitys muuttamalla Helsingin säteittäiset moottoritiet kaupunkibulevardeiksi ja rakennetaan kehä I:n sisäpuolelle asuntoja 250 000 asukkaalle lisää. (Tähän on olemassaolevat suunnitelmat). Luku sisältää olemassaolevat suunnitelmat runsaalle 50 000 asukkaalle kantakaupungissa.

Suuri taantuma, euron kriisi ja johdannaiset

2011-07-07T01:51:00.000-07:00

Suuren taantuman yksi tärkeimmistä virstanpylväistä on Lehman Brothersin kaatuminen syyskuun 15. 2008. Pankin kaatuminen aiheutti paniikin kansainvälisillä rahamarkkinoilla. Yksi tärkeä syy paniikkiin löytyi johdannaismarkkinoilta.

Rahamarkkinoilla on viime vuosikymmeninä kehitetty monia uusia tapoja paketoida ja myydä riskiä eteenpäin. Esimerkiksi sub-prime -kriisissä kyse oli siitä, että korkean riskin asuntolainoja paketoitiin sijoittajille siten, että ykkösluokan sijoittaja sai suhteellisen matalaa korkoa, mutta oli oikeutettu saamaan rahansa ensin - ja ö-luokan sijoittaja sai korkeaa korkoa, mutta sai rahansa vasta viimeisenä. Näin riskilainoista paketoitiin sijoituksia, joista osaa pidettiin luotettavina ja osaa roskaluokan papereina. Tämä menetelmä muodostui ongelmalliseksi, kun asuntomarkkinat lähtivät laskuun ja ykkösluokan sijoittajatkin menettivät rahansa.

Miksi tämä sitten aiheutti ongelman pankki/rahoitusjärjestelmällemme?

Pankit ja muut rahalaitokset lainaavat jatkuvasti lyhytaikaisesti rahaa toisiltaan ja toisilleen. Kun tappiot räjähtivät käsiin Lehman Brothersin konkurssin myötä, kukaan ei tiennyt, mitkä muut pankit ovat menossa konkurssiin. Tämä lakkautti kertaheitolla pankkien välisen lainaamisen, mikä taasen aiheutti merkittäviä ongelmia pankeille, jotka sattuivat tarvitsemaan väliaikaista lainaa toimintansa kattamiseen.
Mikäli keskuspankit eivät olisi toimineet rivakasti, olisimme nähneet pankkien konkurssiaallon, jollaista ei olla nähty sitten 30-luvun laman. Ja pankit vievät mukanaan ison kasan yrityksiä ja asuntovelkaisia, joilla on lainaa näistä pankeista - pankkilainoissahan on usein ehto, että pankki voi irtisanoa lainan hätätilanteessa, jollaiseksi pankin konkurssi määritellään.

Tässä vaiheessa on tärkeää huomata, että tärkeä syy ongelmien pahentumiseen oli se, etteivät pankit tienneet, kenellä näitä luottotappioita aiheuttavia johdannaisia on kirjoissaan. Mikäli tällaiset tiedot olisivat julkisia, olisi tilanne voinut olla toinen.

Kreikan konkurssia on verrattu Lehman Brothersiin. Käsittääkseni tämä ei johdu siitä, että luottotappiot itsessään aiheuttaisivat niin paljon tuhoa maailman rahamarkkinoilla. Ongelma johtuu siitä, että maailmassa on liikkeellä paljon luottojohdannaisia (credit default swap, eli velkajärjestelytakaus) Kreikan valtionlainoihin. Jos Kreikka jättää velkansa maksamatta, nämä johdannaiset laukeavat, eikä kukaan tiedä tarkkaan mitkä pankit tai muut rahalaitokset joutuvat maksumiehiksi. Kukin pankki tietää toki oman tilanteensa, mutta kokonaistilannetta ei tunne kukaan. Kreikan konkurssi voisi siis aiheuttaa samanlaisen rahamarkkinoiden pysähdyksen kuin Lehman Brothersin konkurssi - ja valtavan tuhon maailmanmarkkinoilla.

Voimme selvitä tästä kriisistä, mutta tämä perustavaa laatua oleva ongelma säilyy. Kun kukaan ei tiedä, keiden kontolle luottotappiot kaatuvat, kukaan ei uskalla lainata toisilleen edes lyhytaikaisesti.

Ehdotan, että Euroopan Unionissa otetaan moderni teknologia avuksi. Säädetään, että erilaisten johdannaisten kauppa tulee tapahtua julkisessa pörssissä. Lisäksi sekä maksajan, saajan, että maksuehtojen tulee olla julkista tietoa - saatavissa muodossa, joka on helposti koneen käsiteltävissä. Näin ainakin teoriassa rahamarkkinatoimijat voivat itse tutkia muiden yritysten rahalliset vastuut esimerkiksi Kreikan konkurssin kaltaisessa tilanteessa.

Pihakatuja Ruusutorppaan

2011-07-05T10:34:00.000-07:00

Ruusutorppa on pieni, mutta tiivis kaupunginosa Leppävaarassa Sellon kupeessa. Kokoa sillä on runsaat puolisen neliökilometriä ja asukkaita viitisen tuhatta. Alueen pääkatuina toimivat Leppävaarankatu, Albergan Esplanadi, Säterinkatu ja Säterinpuistontie. Valtaosa asutuksesta on näiden katujen muodostaman superkorttelin sisällä.

View Larger Map

Ehdotan, että Ruusutorpan alueen kadut pääkatuja lukuunottamatta muutetaan pihakaduiksi.

Pihakadut soveltuvat kaikkialle, missä halutaan panostaa asumisen ja elämän laatuun. Pihakadulla nopeusrajoitus on 20km/h ja katu on jaettua tilaa. Samaa tilaa käyttävät siis leikkivät lapset, jalankulkijat, pyöräilijät ja autoilijat. Pihakadulla kävelijä on kuningas ja autoilija sovittaa vauhtinsa ympäröivien kävelijöiden ja leikkijöiden vauhtiin sopivaksi. Asukkaat saavat lisää tilaa käyttöönsä, lapset leikkeihinsä ja lumisten talvienkin auraaminen helpottuu, kun erillistä jalkakäytävää ei tarvita.

Laki pihakaduista muuttui viime vuonna (HE 48/2010 vp). Nykyään läpiajaminen voidaan sallia pihakadulla. Ruusutorpassa läpiajo kannattaa sallia Huvilinnanmäessä ja Huvilinnantiellä. Nykyään harvakseltaan liikkuvien autojen lisäksi reittiä käyttävät ainakin palvelulinjat P20 ja P21.

Huvilinnanaukiolta kohti Huvilinnanmäkeä.

View Larger Map

Nybrogatan, Tukholma

View Larger Map

Euron kriisi

2011-06-21T01:16:00.000-07:00

Euroalueen kriisi on luonteeltaan hyvin monimutkainen ongelma. Siksi on tärkeää pitää mielessä tiettyjä peruskysymyksiä. Tärkein näistä kysymyksistä on se, kärsivätkö kriisimaat (Kreikka, Irlanti ja Portugal) väliaikaisesta varojen puutteesta (ns. likviditeetin puute) vai ovatko ne maksukyvyttömiä.

Mikäli kyse on väliaikaisesta ongelmasta, nykyiset euroalueen järjestelyt ovat ratkaisu ongelmaan. Euroalueen muut maat lainaavat rahaa kriisimaille hyvää korkoa vastaan ja ajan myötä nämä maat maksavat lainat takaisin korkoineen.

Mikäli kyse taas on maksukyvyttömyydestä, on tilanne toinen. Nyt luodut mekanismit ovat tosiasiallisesti rahansiirtoa euroalueen veronmaksajilta kriisimaiden velkojille. Lisäksi samalla synnytetään mekanismi, jolla euroalueesta tulee pysyvä rahansiirtounioni. Rahaa siirretään hyvinvoivilta keski- ja pohjois-Euroopan euromailta huonosti pärjääville etelä-Euroopan valtioille. Ja etelä-Euroopan valtiot tulevat pärjäämään huonosti valuuttaunionissa vielä ainakin vuosikymmeniä. Saksojen yhdistäminen osoittaa, että valuuttaunioni aiheuttaa heikommin kehittyneelle alueelle merkittäviä ongelmia - ja Saksojen kohdalla sentään unionin tuomia ongelmia kevensi poliittinen unioni, jossa tehtiin merkittäviä rahansiirtoja itä-Saksaan. Pidän epätodennäköisenä, että Euroopan Unionin poliittinen selkäranka kestäisi moista menoa seuraavat vuosikymmenet.

Väitän, että ainakin Kreikan kohdalla kyse on maksukyvyttömyydestä. Kreikka on velkaa 150% bruttokansantuotteestaan ja velan määrä kasvaa kohisten. Lisäksi Kreikan talouden odotetaan supistuvan, mikä vielä entisestäänkin nostaa velantasoa ja hoitokuluja.

Ehdotetuilla lainamekanismeilla siis ainoastaan ostetaan aikaa, kun ajan ostamisesta ei ole hyötyä. Oikeastaan ajan pelaamisen tärkein anti on se, että yksityiset kriisimaiden velkakirjojen omistajat hankkiutuvat eroon omistuksistaan ja ne päätyvät veronmaksajien käsiin. Euroopan Keskuspankilla on tiettävästi kymmenien miljardien arvosta Kreikan valtion lainapapereita ja mahdollisesti satojen miljardien arvosta erilaisia luottojohdannaisia, jotka ovat riippuvaisia potentiaalisten kriisimaiden lainojen takaisinmaksusta. Tämäkin lasku tulee meidän maksettavaksemme.

Mistä sitten ratkaisu euroalueen ongelmiin?

Yksi vaihtoehto olisi se, että EKP ajaisi nykyistä voimakkaammin talouskasvua tukevaa rahapolitiikkaa. Tämä voisi nostaa etelä-Euroopan maat pois haitallisesta deflaatiokierteestä, mutta nostaisi inflaatiota niin Suomessa kuin Saksassakin. Tästä syystä vaihtoehto on myös poliittisesti mahdoton.

Kreikan irroittautuminen eurosta olisi katastrofi maan taloudelle, kuten useat taloustieteilijät ovat asian ilmaisseet. On todennäköistä, että osa maan pankkijärjestelmästä kaatuisi ja valtio joutuisi elämään hyvän aikaa vailla kansainvälisiä luottomarkkinoita. Silti se mahdollistaisi Kreikan talouden toipumisen ja kasvun palautumisen, mikäli Kreikan samalla tapahtuva velkajärjestely ei käynnistäisi samankaltaista maailmanlaajuista finanssikriisiä kuin Lehman Brothersin konkurssi vuonna 2008.

Mikään näistä ei näytä kovin lupaavalta. Lisää pohdintaa aiheesta seuraavissa blogauksissa. Joka tapauksessa vaihtoehdot ovat huonojen ja katastrofaalisten välillä.

Hallitusneuvottelut kariutuivat - vai kariutuivatko?

2011-06-01T12:02:00.000-07:00

Valtakunnan media uutisoi, että demarit ja vasemmistoliitto heitettiin ulos hallitusneuvotteluista. Lisäksi nyt otetaan pitkän viikonlopun mittainen tauko ja ihmettelyä jatketaan ensi viikon alusta.

Jostain syystä mieleen tulee tutun kertoma tarina suomalaisista palkkaneuvottelutaktiikoista kaukaisilta vuosilta. AY -järjestöjen edustajissa oli demareita ja kommunisteja, joten demareiden piti esittää tiukkaa, neuvotteluista marssittiin ulos ja työnantajan ehdotusta haukuttiin kovaan ääneen toimittajille.

Kun oli marssittu ulos, kommunistit lähtivät tauolle ja demarit marssivat takakautta lehdistön näkemättä takaisin neuvottelemaan työnantajan edustajien kanssa ilman häiritseviä kommunisteja.

Kannattaa pitää varansa. Tässä voi vielä käydä niin, että viikonlopun aikana tai sen jälkeen Kokoomus ja demarit löytävät yhteisen sävelen, hallituspakettiin ilmestyy asioita, joita esim. Vihreät eivät haluaisi siellä nähdä ja se tuodaan pöydälle tyyliin Ota tai jätä. Ei liian pahoja, että Vihreät hyppäisivät ulos, mutta riittävästi että hallitusohjelma on enemmän Kokoomuksen ja Demareiden näköinen kuin esim. Vihreä. Vasemmistoliitto joko kiskotaan mukaan tai tiputetaan pois riippuen siitä haluavatko demarit vasurit oikeasti mukaan vai eivät.

Lähipäivät kertonevat onko kyse neuvottelutaktiikasta vai aidosta välirikosta. Hallitusneuvottelijat, pitäkää varanne.

Halla-ahon ansa

2011-05-31T10:41:00.000-07:00

Vasemmistolaiset ovat menneet tehokkaasti Perussuomalaisten rasismin vastaisen julkilausuman sisältämään ansaan. Suomessa harjoitetaan nykyisellään kolmenlaisia toimia erilaisten vähemmistöjen aseman kohentamiseksi: 1. tehdään yhteiskuntaa lainsäädännöltä ja toiminnaltaan tasa-arvoista, eli sellaista jossa laki ja julkinen valta ei aktiivisesti estä vähemmistöihin kuuluvien ihmisten nousua parempaan asemaan. 2. Vähemmistöjä tuetaan rahallisesti esim. laittamalla rahaa ruotsinkielisten televisiolähetyksiin tai maahanmuuttajien suomenkielen opetukseen ja 3. asettamalla vähemmistöön kuuluvia esim. työhönhakutilanteessa (tai opintohaussa) prioriteettisijalle muihin nähden mikäli pätevyysvaatimukset täyttyvät.

Vasemmistolaiset perinteisesti luokkateorian mukaisesti kannattavat näitä kaikkia menetelmiä. Liberaalit kannattavat ensimmäistä ja mahdollisesti toista joukkoa, mutta eivät kolmatta. Rasistit ja konservatiivit eivät välttämättä kannata näistä keinoista mitään.

Nostamalla erityisesti esille positiivisen syrjinnän, siis kohdan 3. Perussuomalaiset pyrkivät lyömään kiilaa vasemmistolaisten ja liberaalien yhteiselolle. Tämä onkin onnistunut erinomaiseksi, sillä vasemmistolaiset ovat kilvan rientäneet haukkumaan kaikkia, joiden mielestä manifestissa oli mitään järkeä edes pieneltä osin. Tällä toiminnallaan haukkujat tekevät juuri sen, mitä halla-aholaiset toivovatkin - jakavat liberaalit ja vasemmistolaiset keskenään taisteleviin leireihin, joista Perussuomalaisten on helppo napata sotiin kyllistyneet omalle puolelleen. Vasemmisto ja Vihreät voivat tässä sodassa ainoastaan hävitä.

Henkilökohtaisten muutosten kevät

2011-05-24T02:18:00.000-07:00

Tämä kevät on ollut minulle suuren muutoksen aikaa ja bloggaaminen on jäänyt vähän vähemmälle. Tarkoitus on jatkaa, kunhan elämä alkaa taas selkiämään.

Väitöskirjani sai painoluvan ja jos Islannin tulivuoret suovat, väitöstilaisuus on 14. kesäkuuta Otaniemessä klo 15. Tervetuloa.
Erosin tutkijan työstäni Ericssonilla. Tämän kesän olen ensisijaisesti vauvan kanssa ja tulevaisuuden proggiksista sitten lisää, kunhan ne varmistuvat.
Tulevan vuoden olen perheessämme ensisijainen vauvan hoitaja. Ainakin nyt keväällä ja kesällä tulen näkymään paljon Helsingin keskustassa vauvan kanssa kun puolisoni on luennoilla. Jos haluat tavata, pistä viestiä.
Erosin myös Piraattipuolueesta ja liityin Vihreisiin. Syistä tärkein liittyy tähän ja tähän mutta muitakin syitä on.

Poliittisella rintamalla yksi syy siihen, etten ole ehtinyt kirjoittaa on se, että olen ollut kiireinen niin Östersundomin raidejärjestelmän kuin länsibulevardinkin kanssa. Molemmat ovat tärkeitä hankkeita. Östersundomin poikittainen ratikkaverkosto päivittäisi Helsingin ja Vantaan poikittaisen liikenteen uudelle vuosituhannelle ja toisi sadoille tuhansille ihmisille vaihtoehdon auton lisäksi. Tällaista tarvitaan. Länsibulevardi toisi asuntoja aivan keskustan kupeeseen runsaalle kymmenelle tuhannelle asukkaalle tavalla, joka säilyttäisi Lauttasaaren luonteen. Kannattaa käydä MoAssa tutustumassa aiheesta tehtyyn työhön, jos asia kiinnostaa.

Kotonani Leppävaarassa haluaisin, että Ruusutorpan alue muutettaisiin kokonaisuudessaan pihakaduiksi. Tarkoitan aluetta, joka rajautuu Säterinkatuun, Albergan Esplanadiin, Leppävaarankatuun ja Säterinpuistontiehen. Lisäksi Säterinkadusta tulisi tehdä joukkoliikennekatu, jotta alue ei huku raskaaseen liikenteeseen ja yksityisautoliikenteeseen, kun nk. puolenkilon liittymä rakennetaan. Rauhalliselle kerrostaloalueelle ennustetaan 6000 auton päivittäistä liikennettä, koska autoilijat eivät jaksa ajaa Turunväylän ja Kehän kautta pohjoiseen. Tällaiset automäärät tuhoavat asuinalueen ja lisäävät terveyshaittoja merkittävästi esim. pienhiukkaspäästöjen muodossa. (Ruusutorpassa asuu noin 5000 asukasta, joten muutos on merkittävä ja vaikuttaa todella suureen määrään ihmisiä).

Äänestä avointa!

2011-04-10T19:10:00.000-07:00

Otso Kivekäs kirjoitti vetoomuksen vaalirahoituksen avoimuuden puolesta. Olen voimakkaasti samaa mieltä Otson kanssa. Olen päivittänyt allaolevan tekstin vaalirahailmoituksien nykytilanteen.

Levittämällä tätä tekstiä sitoudun äänestämään eduskuntavaaleissa 2011 ehdokasta, joka on julkaissut vaalirahoituksensa ennen vaaleja. Kehotan kaikkia lukijoita samaan.

Uuden vaalilain mukaan kansanedustajaehdokkailla on mahdollisuus ilmoittaa vaalibudjettinsa ja merkittävät tukijansa jo ennen vaaleja. Pakollista se ei kuitenkaan ole. 11.4. mennessä tähän mahdollisuuteen oli tarttunut 541 kansanedustajaehdokasta.

Ilmoituksia selaamalla huomaa nopeasti, että useimmilla ei ole mitään kovin mielenkiintoista ilmoitettavaa. Budjetit ovat pieniä, ja lähinnä omasta kukkarosta. Tunnetuimmat ehdokkaat pääosin puuttuvat listalta.

Mutta juuri siksi asia on tärkeä. Ketkuihin, jotka haluavat salata epämääräisen rahoituksensa päästään käsiksi vasta kun kaikki muut ovat täyttäneet ilmoituksensa tarkasti. Jos enemmistöllä on jo ilmoitus tehtynä, toimittajat jaksavat soitella puuttuville nimiehdokkaille ja kysellä rahoituksen perään.

Ilmoituksen täyttäminen onkin kannanotto vaalirahakähmintää vastaan. Ehdokas joka kertoo rahoituksensa, vaikka sitä olisikin 0 euroa, kertoo samalla uskovansa demokratiaan, jossa äänestäjillä on oikeus tietää, kuka ehdokkaat on eduskuntaan maksanut.

Ja ehdokas, joka salaa vaalirahoituksensa, kertoo uskovansa maan tapaan, jossa nämä asiat eivät oikeastaan kuulu kansalle, ja älkää nyt niitä jaksako tonkia.

Ehdokkaiden vaalirahailmotukset puolueittain - tilanne maanantaiaamuna 11.4.:

Puolue, ilmoitusprosentti (ilmottaneet / kaikki ehdokkaat)
Vihreät, 98% (224/228)
Piraatit, 58% (74/127)
Vasemmistoliitto, 51% (111/218)
Vapauspuolue, 30% (18/60)
Muutos 2011, 18% (12/66)
Keskusta, 18% (42/233)
Perussuomalaiset, 9% (22/238)
SDP, 8% (20/238)
Köyhien asialla, 8% (1/12)
Kokoomus, 4% (9/232)
RKP, 4% (3/83)
Kristilliset, 3% (5/191)
SKP, 0% (0/143)
Itsenäisyyspuolue, 0% (0/69)
KTP, 0% (0/46)
STP, 0% (0/47)

Tähänastisista ilmoituksista katsoen kolmella puolueella näyttää olevan jonkinlainen linja julkistaa rahoitus: Vihreillä, Piraateilla ja Vasemmistoliitolla. Näissä puolueissa puheenjohtajat ja kärkiehdokkaat ovat ilmoittaneet rahoituksensa.

Mari Kiviniemi on täyttänyt ennakkoilmoituksen, mutta missä piileksivät Urpilainen, Katainen ja Soini? Entä Stubb, Tuomioja, Donner, Vapaavuori ja Väyrynen? Toivottavasti he ovat vain myöhässä, ja rahoitus avataan lähipäivinä. Olisi valitettavaa, jos heillä olisi jäänyt maan tapa veriin.

Usiempien puolueiden listoilta löytyy avoimeen yhteiskuntaan uskovia. Kenenkään ei tarvitse muuttaa puoluekantaansa voidakseen äänestää avointa ehdokasta. Kokoomuksen RKP:n ja Kristillisten kannattajat joutunevat tosin hiukan patistelemaan ehdokkaitaan saadakseen rahoittajat tietoon ajoissa.

Kansa saa sellaisen eduskunnan kuin se ansaitsee. Meistä jokainen päättää omalta osaltaan, istuuko eOlduskunnassa poliitikko, joka haluaa piilotella kiitollisuudenvelkojaan rahoittajille, vai sellainen joka myöntää ne avoimesti.

Avoin yhteiskunta - avoimet vaalit!
Ääni vaalirahanpimittäjälle on ääni Sukarille!
Irti maan tavasta!

Kehoitankin kaikkia lukijoita toimimaan näin:

Äänestä ehdokasta, joka on julkaissut vaalirahoituksensahyvissä ajoin, ennakkoäänestyksen loppuun mennessä
Jos harkitsemasi ehdokas ei ole vielä julkaissut rahoitustaan,mailaa tai soita hänelle, ja kerro, että haluaisit äänestää häntä, mutta et voi tehdä sitä ellei hän täytä vaalirahoitusilmoitusta.
Levitä linkkiä tähän tekstiin, kopio teksti omaan blogiisi, Facebookkiin, tms, tai kirjoita oma kannanotto samasta aiheesta.

Tätä tekstiä ei ole suunnattu mitään yksittäistä puoluetta vastaan, tai minkään puolueen kannattamiseksi. Toivoisin kaikkien puolueiden kaikkien ehdokkaiden julkistavan budjettinsa etukäteen. En ole ehdolla eduskuntavaaleissa enkä kenenkään tukiryhmässä.

Tekstiä saa levittää edelleen sellaisenaan tai muokattuna. Lähteen mainitseminen on suotavaa.

Olen erittäin samaa mieltä Otson kanssa ja suosittelen kaikkia äänestämään ehdokasta, joka julkistaa vaalirahoituksensa ennakkoon.

Allekirjoittanut on Piraattipuolueen ehdokkaana Uudellamaalla.

Kuka päättää sinun elämästäsi?

2011-03-29T13:43:00.000-07:00

"No jos pitää puhua työnantajasta pahaa, niin eiks sitä voi sit mennä sinne feisbuukkiin vaikka anonyymisti ja kirjoittaa vaikka Aku Ankkana" / Tuulikki Ukkola (kok)

Suosittelen jokaista miettimään sitä, minkälaisten ihmisten haluaa päättävän asioista eduskunnassa. Vaalit ovat 17.4. Silloin on erinomainen mahdollisuus vaikuttaa.

Poliittinen talousjärjestelmämme murtuu

2011-03-18T05:09:00.000-07:00

Jokaisella tieteellisellä teorialla on rajansa, joiden ylityttyä se ei enää päde. Newtonin gravitaatiomalli toimii, jos pysytään suhteellisen matalissa nopeuksissa ja massan koossa.

Yhteiskuntamme rakentuu joukon teorioita pohjalle. Yksi tällainen on ajatus siitä, että yhteiskunnallisesti tärkeät ja kriittiset asiat voidaan mitata rahallisten tapahtumien pohjalta. Yrityksen merkitys sen liikevaihdolla ja yhteiskunnan kehitys bruttokansantuotteen kasvulla. Malli on saanut kritiikkiä jo pitkään esimerkiksi kotityön ja luonnon tarjoaman "ilmaisen" tuotannon tuomista ongelmista.

Ongelmistaan huolimatta malli on ollut länsimaiselle yhteiskunnalle kohtuullisesti toimiva*. Mallia käytetään esimerkiksi poliittisissa keskusteluissa siitä, mikä on tärkeää. Se, että ihmiset maksavat tuotteista suuria määriä rahaa osoittaa, että tämä on tärkeämpi kuin se, josta maksetaan vähemmän. Tämä ohjaa yhteiskunnan panostuksia tiettyihin asioihin ja pois toisista.

Informaatioyhteiskunta on tuonut näiden perinteisten rahatalouden ulkopuolella olevien töiden päälle uuden muodon, joka on kriittisessä ja kasvavassa roolissa yhteiskuntamme hyvinvoinnin ja taloudellisen järjestelmän kannalta. Wikipediaan kirjoittaminen, avoimen lähdekoodin projekteihin osallistuminen ja blogikirjoittaminen on mullistanut maailmamme. Ilman näitä meillä ei olisi Internetiä, Google Androidia
tai monia muita (kaupallisia tai epäkaupallisia) palveluita, joita pidämme itsestäänselvyyksinä.

Näiden tuotantomuotojen tärkeydestä huolimatta niiden painoarvo talouden mittareissa on nolla. Virallisen näkemyksen mukaan kaikella tällä työllä ei ole arvoa.

Tällä on erittäin paljon väliä esimerkiksi siksi, että rahan siirtymistä pidetään osoituksena siitä, että joku asia on tärkeä. Tekijänoikeusteollisuus lobbaa uusia tiukempia Internetin-valvontalakeja juuri sillä perusteella, että tekijänoikeusteollisuuden piirissä liikkuu rahaa. Sen toimintaa pidetään siis lähtökohtaisesti arvokkaampana kuin sitä vapaaehtoistoimintaa, joka on antanut meille Internetin ja Wikipedian - ainakin lainsäätäjien silmissä.

Poliittistaloudellisessa järjestelmässämme on valuvika. Sen käyttämät teoriat eivät sovi aikakauteen, jossa merkittävä osa yhteiskunnalle kriittisistä toiminnoista tuotetaan vapaaehtoisvoimin, eikä niistä pyydetä rahaa.

*Mainitsemani ongelmat mallissa ovat aitoja ongelmia, jotka vääristävät sitä miten ja mihin investoimme - lopputuloksena olemme köyhempiä ja huonommin voivia.

Kirjoittaja on Piraattipuolueen eduskuntavaaliehdokas Uudenmaan vaalipiirissä. Vaalinumeroni on 173.

Östersundom on suuri mahdollisuus

2011-03-16T00:29:00.000-07:00

Avoin kirje Östersundomin kaavoittajille

Östersundomin metron hinnalla (700 miljoonaa euroa) voidaan saattaa enemmän ihmisiä joukkoliikkenteen pariin kuin nyt esitetyssä metro-linjauksessa. Kivekäs - Kauppinen - Särelä -joukkoliikennesuunnitelma on linjaukset jotka palvelevat mahdollisimman suurta väestöä ja liikennemääriä.
Joukkoliikennesuunnitelma sisältää raititiotieverkon laajentamisen Östersundomiin, Vantaalle ja Espooseen sekä lisäraiteita Helsinkiin: Jokeri, Tiederaitiotie, Vantaan raitiotie sekä näihin yhteys Östersundomista. Sillä tarjotaan myös huomattava määrä laadukkaita poikittaisyhteyksiä koko seudulla. Esimerkiksi Tikkurila-Aviapolis, Pasila-Kumpula, Haaga-Viikki ja Otaniemi-Pasila. Tämä hillitsee ruuhkautumista poikittaisväylillä tehokkaasti.
Östersundom on hyvä esimerkki alueesta, jonka matkoista jo suurin osa suuntautuu muualle kuin keskustaan. Keskustaan matkaa aamun ruuhkatunnissa vain 21% liikkujista, kun muualle Helsinkiin ja Vantaalle on matkalla 50%. Metro ei siis palvele suurinta osaa liikkujista.

Tarjoamalla Östersundomista keskustan suuntaan huomattavasti metroa edullisempi ratikkayhteys voidaan säästyneillä rahoilla tarjota kattava ratikkatarjonta muun Helsingin ja Vantaan suuntaan - suuntiin joihin 50% matkustajista suuntaa.

Poikittaisliikenne muodostaa jo suuren osan liikenteestä, ja esimerkiksi kehä III:n ruuhkautumisen arvioidaan kasvavan 100 prosenttia 20-30 vuoden sisällä. Joukkoliikennejärjestelmän suurin haaste on tarjota tehokkaita poikittaislinjoja. Bussi-jokeri on hyvä alku, mutta vain alku.

Metro on erinomainen joukkoliikennemuoto. Se on luotettava, nopea, ja ennen kaikkea sen kapasiteetti on todella suuri. Jos metrolla on paljon matkustajia, se ei edes maksa kauheasti matkustajaa kohden. Östersundomissa ei kuitenkaan ole paljon matkustajia. Suunniteltu metro tarjoaa ruuhkatunnissa 8610 matkustajapaikkaa Helsingin suuntaan, kun käyttäjiä on vain 3500 - 4500.
Joka tapauksessa Jokerin, Tiedelinjan ja Vantaan raitiotien suunnittelua on syytä aktiivisesti jatkaa, vaikka Östersundomin raitiotietä ei rakennettaisikaan. Nämä suunitellut hankkeet eivät kilpaile raskaiden raiteiden kanssa, vaan ovat niitä täydentävä poikittaislinjaverkosto.
Kaavakartat linjauksineen sekä liikennemäärät, matka-ajat, kustannukset, liikennöintisuunnitelma sekä arviot matkustajamääristä löytyvät selvityksestä ”Seudullinen ratikkalinjasto Östersundomiin – metron hinnalla” osoitteesta:http://www.sirunsivut.fi/d/Ostersundomin_liikennesuunnitelma.pdf

Lisätietoja:
Otso Kivekäs, FM: otso.kivekas@iki.fi, 044-333 6338
Sirpa Kauppinen, ympäristötekniikan M.Sc.: siru@iki.fi, 040-540 4691
Mikko Särelä, DI: mikko.sarela@gmail.com, 044-299 2116

Jakelu: Kaavoittajat, kaupunkien johto, maankäytön suunnittelu, kaupunginhallitukset ja kaupunkisuunnittelun lautakunnat (Helsinki, Espoo, Vantaa ja Sipoo) sekä media.

Östersundom tarjoaa loistavan mahdollisuuden aloittaa pääkaupunkiseudun poikittaisen raideverkoston rakentaminen. Suunnitellun metrolinjan jatkon kustannuksella voitaisiin rakentaa pikaratikkaverkko, joka palvelee merkittävästi suurempaa osaa Östersundomin asukkaista kuin metro.

Poikittainen ratikkalinjasto osana seudun raideliikennejärjestelmää

Östersundomista lähteviä linjoja on kolme: Vantaan ratikka, joka haarautuu lentoasemalle ja Myyrmäkeen, Östersundomiin asti jatkettu Jokeri ja Tiederatikka. Nämä ratikkalinjat tarjoavat suorat yhteydet noin 200 000 asukkaan ja 200 000 työpaikan lähelle - ja lisäksi nopeat yhteydet Helsingin keskustaan vaihdolla metroon Itäkeskuksesta, tai junaan Tikkurilasta. Opiskelijoitakaan ei ole unohdettu, sillä ratikkaverkko tavoittaa Viikin, Kumpulan, Meilahden, Otaniemen yliopistokampukset ja useita ammattikorkeakoulujen kampuksia mm. Kumpulassa, Meilahdessa, Myyrmäessä ja Leppävaarassa.

Arvioidut matka-ajat ja vuorovälit

Suunnitelmasta ja ideasta vastuullisia ovat Siru Kauppinen ja Otso Kivekäs ja minä. Kuvat: Otso Kivekäs.

Kirjoittaja on Piraattipuolueen eduskuntavaaliehdokas Uudenmaan vaalipiirissä. Siru Kauppinen on Vihreiden eduskuntavaaliehdokas Uudenmaan vaalipiirissä.

Valtataistelu tiedosta

2011-03-14T06:02:00.000-07:00

Lilja Tamminen kirjoittaa blogissaan:

Piraattiliikettä syytetään siitä, ettei sen vastaus politiikkaan ole vasemmisto-oikeisto -akselilla. Koko kysymysasettelu on kuitenkin lähtökohdiltaan täysin väärä; Piraattiliike ei edusta vasemmistoa tai oikeistoa, vaan täysin uutta poliittista suuntausta.

Materia ei ole enää itseisarvo tai määränpää. Materia on vain väline.

Se uuden ajan valuutta, josta me tulemme käymään paljon taisteluita, on tieto. Miksi? Koska tieto on valtaa, ja tiedon niukkuus on vielä tietoa suurempi vallan väline. Piraattiliike ei ole ainoa joka tämän on ymmärtänyt; monet valtionhallinnot ja yhtiöt ovat hyvin tietoisia tästä asetelmasta ja taistelevat tiedon vapautta vastaan aggressiivisesti yrittäessään vaalia vallanpitäjien ja vanhojen rakenteiden valtaa. Koulukirjaesimerkkinä valtionhallinnosta joka tiedostaa tiedon yhteiskunnallisen arvon, on Kiinan “kansantasavalta”. Kiina käy jatkuvaa aggressiivista taistelua tiedon vapautta vastaan, jotta kansa ei kääntyisi valtiota vastaan. Silti Kiinan hallitus ei pelkää hyödyntää teknologiaa tavoilla, jotka rikkovat kansainvälisiä sopimuksia; hallitus kahmii itselleen tiedon valtaa. Ja se käyttää tätä valtaa kansalaisiaan vastaan.

Kuten Lilja niin osuvasti sanoo, nykypäivän tärkeimmät taistelut käydään tiedosta. Kysymykset tiedosta nivovat yhteen niin kansalaisten valvonnan terrorismin ja huumesodan varjolla, yksityisen kameravalvonnan, kansalaisten Internet-valvonnan kuin tekijänoikeudet ja patentitkin. On aika luoda yhteiskunta, jossa tieto kuuluu kaikille. Siksi Piraattipuoluetta tarvitaan. Siksi Piraattipuolue on olemassa.

Internet on sananvapautemme, Internet on tiedonvälityksemme ja Internet on kokoontumisvapautemme.

Tunnen Liljan ja pidän häntä erinomaisena ehdokkaana Helsingin vaalipiirissä äänestäville. Hänen terävyyttään ja tarkkanäköisyyttään kaivataan eduskunnassa.

Kirjoittaja on Piraattipuolueen eduskuntavaaliehdokas Uudenmaan vaalipiirissä.

KELA syrjii isiä

2011-03-11T00:52:00.000-08:00

Vaimoni sai tällä viikolla kirjeen Kelalta. Minulle ei ole tullut asiasta minkäänlaista viestiä.

Tietoa isäkuukaudesta

Perheenne vanhempainrahakautta on jäljellä noin x kuukautta. Nyt on aika miettiä isäkuukauden pitämistä.

Luetaanpa uudestaan. Kela siis lähestyy vaimoani kirjeellä, jossa kerrotaan mahdollisuudesta isäkuukauden käyttämisestä. Isäkuukauden käyttäjä, eli minä, ei sen sijaan saa Kelalta mitään viestiä. Miten tällainen on mahdollista?

Näin tyhmempi voisi kuvitella, että isät käyttäisivät isävapaitaan enemmän, mikäli heitä lähestyttäisiin suoraan ja muistutettaisiin siitä kuinka ainutlaatuinen mahdollisuus on kyseessä. Sen sijaan Kela ylläpitää vanhanaikaista sukupuolijaottelua, jossa perhe ja koti on naisen valtakunta, johon miehellä on osaa vain naisen apulaisena.

Lapsia koskevat tiedonannot tulee osoittaa joko sille vanhemmalle, jota asia koskee, tai sitten molemmille. On aika luopua ajatuksesta, että äiti on lapsen ensisijainen huoltaja.

Vaaliväittely: OUBSin video

2011-03-04T06:49:00.001-08:00

OUBS laittoi parempilaatuisen videon minun, Jyrki Kasvin ja Petteri Järvisen vaaliväittelystä jakoon. Käykäähän katsomassa.

Vaaliväittely 2.3.2011 Sellossa

2011-03-03T00:09:00.000-08:00

Ohessa linkki videotaltiointiin minun (Piraattipuolue), Jyrki Kasvin (Vihreät) ja Petteri Järvisen (Kokoomus) vaalipaneelista Sellon kirjastossa 2.3.2011. Teknisten ongelmien vuoksi paneelin alkuosaa ei
saatu taltioitua. OUBSilta saattaa vielä tulla parempilaatuinen video, jonka linkitän heti kun saan tiedon.

Video vaaliväittelystä

Perustulo nyt!

2011-03-01T22:27:00.000-08:00

Mikko Honkonen kirjoitti Facebookissa ja kopioin tekstin tänne kirjoittajan luvalla. Osallistu sinäkin kamppanjaan ja kopioi teksti blogiisi.

"Miksi se on niin vaikeaa näiden "ei rahaa liian helpolla"-ihmisten ymmärtää, että se ei hirveästi helpota hankkiutumista työelämään, jos se peruselannon hankkiminen paperisotimalla vaatii yhtä isoja ponnisteluja kuin täysipäiväinen töissäkäynti.
Esim. henkilö, joka saa työttömyyskorvausta, asumislisää ja harkinnanvaraista toimaria (ei käsittääkseni mitenkään harvinainen Helsingissä, jossa hintatasot on vähän korkeammat kuin muualla suomessa):
Säästä jokainen kauppakuitti jonka saat, että voit todistaa ettei ole tullut hupuloitua rahoja "turhuuksiin", samoin kuin jokainen lasku minkä saat. Älä käytä senttiäkään rahaa mihinkään, mikä voidaan tulkita turhaksi, tästä kannattaa ottaa tarkkaan selvää mitkä asiat listalle kuuluvat. Ainakin Jyväskylässä sanomalehden tarjoustilaus on vuorovuosina laskettu turhakkeeksi ja vuorovuosina ei. Tiliotteet, parhaimmillaan viimeiseltä puolelta vuodelta, on myös hyvä pitää mukana jokaisessa toimistossa, että voit selvästi näyttää, kuinka persaukinen olet. Jokaisesta pitää myös ottaa kopiot, ja toimittaa sekä kelaan, että sossuun, varmuuden vuoksi.
Joka kuukausi pitää käydä asioimassa kummassakin laitoksessa minimissään kerran, luultavasti kaksi tai kolmekin kertaa, selvittämässä että "ei, elämässäni ei ole muuttunut mikään mihinkään". Auta armias jos sairastut, joudut hakemaan koko homman uudestaan saadaksesi sairaspäivärahaa, joka on IDENTTISEN SUURUINEN verrattuna työttömyyskorvaukseen.
Niin, ja mikäli työsuhde kestää vähemmän kuin kuukausissa laskettavan ajan, on sitä ihan turha edes harkita, koska karenssiajat lyövät päälle ja/tai joudut käymään paperisodan kokonaan uudestaan saadaksesi mitään korvauksia töiden päättymisen jälkeen. Tämän lisäksi kaikki mahdolliset "ylimääräiset" tuet, kuten toimeentulotuki, poistuvat välittömästi, koska sinun katsotaan ansainneen riittävästi töissäoloaikanasi, jotta pystyt maksamaan kaikki alkutyöttömyytesi laskut (sinähän säästit joka pennin arvokkaista töistäsi, etkös? Kiltti poika).
Ainoa poikkeus ovat vuokratyöt, joiden kohdalla voit neuvotella itsellesi soviteltua päivärahaa, mikä tarkoittaa, että jokaisesta tienaamastasi eurosta otetaan 50 senttiä korvauksia pois ja joudut käymään selvittämässä erikseen jokaisen tekemäsi pätkäduunin. Eli esimerkiksi viiden päivän pätkätyöjakso on todellisuudessa 5+2 päivää, kun lasketaan kaikki virastoissa ravaamiset ja paperiruljanssit mukaan. Ja sitten pistetäänkin lottopallot pyörimään siitä, että kannattiko kyseinen työjakso vai ei, eli meneekö jokin harkinnanvarainen etuus, koska tienasit rahaa töillä, kauanko kestää päätösten tuleminen kelasta ja sossusta, ja onko kuu taivaalla oikeassa asennossa.
Vittu.
Ps. Ja itsehän en edes ole tässä tilanteessa. Opiskelijalla on monilla tavoin helpompaa. Ylläoleva on kokemusta keskusteluista ihmisten kanssa, sellaisten, jotka tässä tilanteessa elävät, pahimmillaan vuodesta toiseen. Voin sanoa, että eivät ole iloisia tötteröhatut päässä bilettäviä ihmisiä he."

Perustulo ratkaisee todella monta merkittävää yhteiskunnallista ongelmaa. Muista siis äänestää perustulon kannattajaa. Kiitokset kaimalle tekstin kirjoittamisesta.

Kirjoittaja on Piraattipuolueen eduskuntavaaliehdokkaana Uudenmaan vaalipiirissä

Vaaliväittely tietoyhteiskunnan tulevaisuudesta

2011-02-28T09:38:00.001-08:00

Tervetuloa Suomen kuumimpaan tietoyhteiskunnan vaaliväittelyyn, johon ottaa osaa kolme Uudellamaalla ehdokkaana olevaa raskaan sarjan tietoyhteiskunta-asiantuntijaa. Vihreiden kunniaa puolustaa vasemmasta koukustaan tunnettu kansanedustaja Jyrki Kasvi (TkT). Kokoomuksen nurkassa on vikkeläliikkeinen tietokirjailija Petteri Järvinen (DI). Piratteja edustaa tuore taistelija, Internet-tutkija Mikko Särelä (DI). Erotuomarina toimii professori Arto Karila (TkT).

Yleisö voi osallistua ja esittää kysymyksiä myös nettilähetyksen kautta! Tapahtumaan yritetään saada viittomakielen tulkkausta.

Paikka: Kauppakeskus Sellon kirjasto, Espoo
Aika: 2.3.2011 klo 17-19

Tilaisuudessa otellaan tämän hetken ja lähitulevaisuuden kuumimmista poliittisista kysymyksistä, jotka liittyvät siihen, miten teknologia muuttaa arkipäiväämme. Kuka maksaa parkkisakon, kun auto unohtaa sopia parkkimaksusta pankin kanssa? Miten turvataan yksityisyys maailmassa, jossa Barbie-nukessakin tulee sisäänrakennettu videokamera? Pitääkö netissä vellova "vihapuhe" saada kuriin, ja jos, niin miten?

Tuleeko e-kirjoista seuraavia nettipiratismin uhreja, vai voiko piratismin yhteydessä edes puhua uhreista? Ovatko patentit siunaus vai kirous aloittelevalle teknologia- tai ohjelmistoyrittäjälle? Mitä merkitsee se, että Yhdysvallat keskittää kauppapolitiikkaansa immateriaalioikeuksien ympärille?

Ovatko nämä kysymykset edes politiikalla ratkaistavissa? Pitäisikö valtion vain perääntyä taka-alalle, jotta vältyttäisiin veronmaksajien rahoja nieleviltä tehottomilta hankkeilta? Vai tarvitaanko päinvastoin jämäkämpää valtion ohjausta?

Lisätietoja:
Oskar "Jeppe" Elmgren
Puheenjohtaja, Uudenmaan piraatit
oskar.elmgren@piraattipuolue.fi
http://oskarelmgren.fi/
irc: tRM
040-5813934

Lisää kaupunkia pääkaupunkiseudulle

2011-02-24T22:56:00.000-08:00

"Ei enää uusia asukkaita pääkaupunkiseudulle", vaati Olli
Paasivirta (HS 25.1). Pääkaupunkiseudun väestö kasvaa jo syntyvyyden
takia lähivuosikymmeninä 100 000 hengellä. Seudulla asutaan
merkittävästi muuta Suomea ahtaammin. Jos asumisväljyys jatkaa
kasvamista, tarvitaan uusia asuntoja ainakin 200 000 asukkaan
tarpeisiin. Lisäksi Helsingin seudulle muuttaa jatkuvasti lisää
ihmisiä. Pitäisikö kirjoittajan mielestä Helsingissä kasvaneiden
asua 40-vuotiaaksi asti vanhempiensa luona vai muuttaa pois
kotikaupungistaan?

Nyt asuntojen hinnat ovat kohtuuttoman korkeita, koska poliitikot
ovat kaavoituksella rajoittaneet rakentamisen niin vähäiseksi,
että kysynnän ja tarjonnan laki nostaa hinnat
korkeiksi. Helsingin seudulla tulisikin rakentaa lisää tiivistä
kaupunkirakennetta erityisesti hyvien julkisten yhteyksien
alueille. Mitä enemmän asukkaita, sitä tiheämmin kauppoja ja
muita palveluita kannattaa perustaa.
Kun rakennetaan tiivistä ja korkeaa, saamme
korttelikauppojakin ja muita ekologisia lähipalveluita.

Helsingin kantakaupunkia tulisi laajentaa ja metron ja junien
asemille tulisi rakentaa korkeita taloja, jotta
asuntohinnat saataisiin kohtuullisiksi. Tiivis ja korkea
rakentaminen suojelee myös luontoa, kun pienempi maapinta-ala
riittää ihmisten tarvitsemille rakennuksille. Lisäksi tiivis
kaupunkirakenne tekee mahdolliseksi elämän ilman autoa, mikä
vähentää ruuhkia.

Jotta asuntotuotanto saadaan nopeasti ja tehokkaasti käyntiin,
tulee Helsinki-pientalon rinnalle suunnitella
Helsinki-kerrostalo, joka soveltuu tiiviiseen
kaupunkirakenteeseen. Rakentamisessa vastuun voisivat ottaa
tulevat asukkaat samoin kuin pientalorakentamisessa.

(Kirjoitus julkaistiin Helsingin Sanomien mielipide osastolla 30.1.2011)

Kirjoittaja on Piraattipuolueen eduskuntavaaliehdokkaana Uudenmaan vaalipiirissä

Vihreä verouudistus

2011-02-11T03:49:00.000-08:00

Sarjakuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Urbaani onni -tutkimuksen satoa

2011-02-02T05:23:00.000-08:00

pääkaupunkiseudulla on sen mukaan löydettävissä ihanteellinen tiiviystaso (n. 100 as/ha) jossa elinympäristön koettu laatu on korkeimmillaan sen kaikilla eri osa-alueilla (ulkoinen ilme, tunnelma sekä sosiaalinen ja toiminnallinen laatu). Urbaani onni

Helsingin seutu tarvitsee lisää tiiviisti rakennettua kaupunkia

Edit: luku on siis 100 asuntoa/ha, ei 100 asukasta/ha.

Taksiliikenne vapautettava kilpailulle

2011-02-01T03:06:00.000-08:00

Informaatioteknologia mahdollistaisi nykypäivänä uusia tapoja hyödyntää tilausliikennettä, mutta taksijärjestelmä estää uusien ideoiden testaamisen markkinoilla.

Otetaan esimerkki: Nykytekniikalla voitaisiin tehdä järjestelmä, jossa henkilöauto tai pikkubussi ottaa matkustajatilauksia vastaan ja nämä järjestelmä sovittaa ihmisten liikkumishalut yhteen ja löytää sopivimman auton kuljettamaan ihmistä. Kyseessä on siis nykyisen bussilinjan ja taksin välimuoto. On monta erilaista vaihtoehtoa jotka voisivat toimia. Ehkäpä järjestelmä voisi tarjota asiakkaalle monta eri hintaista vaihtoehtoa riippuen kyydin nopeudesta, tai kyytien kysynnästä. Tai ehkäpä järjestelmä optimoisi autojen liikkumista ja valitsisi valmiiksi asiakkaalle tarjottavan kyydin. Mikä vaihtoehto on oikea? Onko tällaisista löydettävissä ihmisiä hyödyttävä konsepti, joka on liiketaloudellisesti (tai yhdyskuntarakenteellisesti) kannattava?

Sitä emme voi tietää ennenkuin taksien lupajärjestelmä puretaan ja vapautetaan kilpailulle.

Pidätkö ajatuksistani? Olen ehdolla eduskuntaan Uudellamaalla Piraattipuolueen listoilla.

Avoimen demokraattisen yhteiskunnan puolustus

2010-12-13T13:40:00.000-08:00

Tämän tekstin kirjoittaminen on odotuttanut itseään pitkään. Hannu Oskalan kirjoitus Vihreiden tekijänoikeuslinjauksista sai tarttumaan aiheeseen.

En minä liittynyt Vihreään liittoon puolustaakseni tekijänoikeuksia tai jonkin muun kapean eturyhmäni asiaa. Minä liityin Vihreään liittoon pelastaakseni maailman. Ainoana poliittisena puolueena Suomessa Vihreät ottaa vakavasti ilmastonmuutoksen ja muut ihmisen aiheuttamat ympäristöuhat. Vihreiden tärkein eturyhmä ovat vielä syntymättömät sukupolvet. Toivon tämän Vihreän liiton poliittisen ytimen olevan myös piraattihenkisempien vihreiden syy kuulua juuri tähän puolueeseen.
Tekijänoikeuksien on oltava Vihreille “omantunnonkysymys”, jonka kohdalla meidän on kyettävä olemaan sovussa eri mieltä. Myös tekijänoikeuslinjaustemme on heijasteltava tätä todellisuutta. Olisi todella surullista, jos puolue linjaisi tässä kysymyksessä niin radikaalisti, että menettäisimme kulttuurin tekijät joukostamme.

Minä lähdin politiikkaan pelastaakseni Suomen avoimen ja demokraattisen yhteiskunnan. Ilman sitä meillä tuskin on mahdollisuuksia hyvinvoivaan tulevaisuuteen ja ympäristöön. Niin epätäydellinen kuin avoin demokraattinen yhteiskuntajärjestelmä onkin, parempaa ei tässä maailmassa ole.

Historia tuntee monia tapauksia, joissa demokratia on sortunut mielivaltaan ja diktatuuriin - katastrofaalisin seurauksin. Avoin demokraattinen yhteiskunta on yhteiskuntajärjestelmänä osoittanut olevansa varsin kestävä kriiseissä, kunhan perusedellytykset täyttyvät. Näitä ovat vapaat vaalit, avoin kansalaiskeskustelu ja sananvapaus, yksityisyydensuoja, vallan kolmijako, kansalaisten yhdenvertaisuus lain edessä ja suoja valtaapitävien mielivallalta.

Kuluneen vuosikymmenen aikana näitä demokraattisen yhteiskunnan kantavia voimia on rapautettu isku iskulta. Alla esimerkkejä.

Vaalijärjestelmämme on aikanaan laadittu sillä ymmärryksellä, että väärinkäytökset ovat mahdollisia. Siksi jokaisessa vaalipaikassa on vaaleja järjestämässä ja valvomassa useamman puolueen edustajia. Näin yksi puolue ei kykene harjoittamaan laajamittaista vaalivilppiä. Tämä hyvin yli sata vuotta toiminut järjestelmä haluttiin korvata järjestelmällä, jossa ei näin tietoturva-asiantuntijan näkökulmasta ole minkäänlaisia suojauksia vilppiä vastaan. Järjestelmän käyttöönotto antaisi häikäilemättömälle ja osaavalle toimijalle erinomaiset mahdollisuudet varastaa vaalit.

Vuonna 2005 Suomen eduskunta päätti Lex Karpela -nimisestä laista. Tämä laki kielsi organisoidun keskustelu tietynlaisten ohjelmistojen kirjoittamisesta. Hiukan myöhemmin Suomen valtio otti käyttöön sensuurilain, joka määrää poliisin ylläpitämään salaista sensuurilistaa. Juuri par'aikaa eduskunnan käsittelyssä on laki, joka vaatisi käytännössä lähes kaikilta Internetiin laitettavilta videoilta ennakkotarkastusta - poliittiset kannanotot mukaan lukien. Nämä lait - samoin kuin joukko muita - ovat vaarallinen ennakkotapaus siitä, että yhteiskunta sallii poliittisen keskustelun sensuroimisen. Näitä lakeja on tarvittaessa helppo laajentaa siten, että sananvapautta tukahdutetaan laajemminkin.

Lex Nokia antaa yhteisötilaajille, eli yrityksille, yliopistoille, kouluille, asuntoyhtiöille ja teleoperaattoreille oikeuden seurata ja tallentaa sitä keiden kanssa ihmiset viestivät. Nyt meneillään olevan lakiehdotuksen puitteissa Lex Nokiaa laajennetaan siten, että tekijänoikeuden haltijat voivat käskeä teleoperaattoreita lähettämään varoituksia niille asiakkaille, joiden verkossa väitetään välitettävän tekijänoikeuden alaista materiaalia. Lisäksi poliisille kuuluvia tehtäviä ulkoistetaan yksityisille yrityksille, joille annetaan enemmän valtuuksia kuin olemme valmiit antamaan poliisille. Tekijänoikeusjärjestöt ovat jo vaatineet, että heille annettuja valtuuksia tulee laajentaa vielä entisestään. Nuorena miehenä kuvittelin, että kyberpunkin kuva tulevaisuuden yhteiskunnista on dystopia. Nykyään ymmärrän sen olleen realismia.

Kulunut vuosikymmen on tuonut muassaan myös tavan, jossa lakeja ei säädetä sillä ajatuksella, että laki olisi kaikille sama. Sen sijaan esimerkiksi tekijänoikeusasioissa lakeja säädetään ja tulkitaan ajatuksella, että on oikein tuhota muutaman valitun ihmisen elämä, jotta saadaan aikaan riittävä pelotevaikutus muun kansan keskuudessa. Tämä johtaa valikoivaan oikeuskäytäntöön, jota voidaan hyödyntää toisinajattelijoiden vaientamiseen.

Tietoturva-asiantuntijan työ on osittain sitä, että pyrkii miettimään mitä kaikkea on mahdollista saada aikaan, jos käyttää kaikki järjestelmän sisältämät aukot hyväkseen. Yllä annettu kehitys, joka etenee edelleen, voisi antaa hyökkääjälle mahdollisuuden varastaa vaalit jäämättä kiinni (jos sähköinen äänestys otetaan käyttöön), ottaa käyttöön laajamittainen sensuuri- ja kansalaisten valvontajärjestelmä puhtaasti hallinnollisena toimenpiteenä. Olen aidosti huolissani siitä, kestääkö yhteiskuntamme edessä olevia kriisejä, joista yksi suurista on Hannu Oskalankin mainitsema ilmaston lämpeneminen.

Kirjoittaja on Piraattipuolueen ehdokkaana eduskuntavaaleissa Uudenmaan vaalipiirissä

On tärkeää, että asiat ovat avoimesti esillä

2010-12-10T10:13:00.000-08:00

Pääministerillämme on viesti meille suomalaisille

Älä äänestä, anna tukesi Keskusta-puolueelle!

Kirjoittaja on Piraattipuolueen eduskuntavaaliehdokas Uudenmaan vaalipiirissä.

Henkilökohtainen suhteeni feminismiin

2010-12-07T23:00:00.000-08:00

Erinäköiset keskustelut ystävien kanssa, Anna Moringin ja Michael Halilan blogikirjoitukset kirvoittivat minut kirjoittamaan kirjoituksen henkilökohtaisesta historiastani feminismin ja naisliikkeen kanssa. Kirjoitus pohjautuu omiin muistikuviini menneistä tapahtumista ja voi näin ollen sisältää asiavihreitä (niistä saa huomauttaa - se on jopa toivottavaa). Toivon, että kirjoitukseni valaisee sitä, miksi moni mies ja nainen on turhautunut naisliikkeeseen siinä määrin, että pitävät feminismiä kirosanana. Alla siis joukko muistikuvia 90-luvulta ja 2000-luvun alkupuolelta.

Oma identiteettini oli nuorena kovasti hakusessa. Julkisuudessa (ja kouluissa) esiintynyt ihmiskuva, jota kutsun feministiseksi, ei tässä auttanut. Feministisessä diskurssissa nähtiin lähes poikkeuksena mies pahantekijänä ja nainen uhrina.

Myös miehinen seksuaalisuus demonisoitiin. Koulussa poikia varoiteltiin siitä, miten seksi satuttaa tyttöjä, siinä missä tyttöjä varoiteltiin epätoivotun raskauden vaaroista. Sama toistui julkisessa keskustelussa, jossa miehen seksuaalisuus nähtiin ainoastaan negatiivisessa valossa. Nuoren miehen, jonka seksuaalinen identiteetti oli hukassa, silmissä yhteiskunnan ensisijainen viesti oli se, että sinä olet paha. Eipä auttanut sekään, että kuulun seksuaaliseen vähemmistöön, jonka merkittävä osa feministisestä liikkeestä tuomitsee. En tiedä montako feministin kirjoittamaa tekstiä olen elämäni aikana lukenut, jotka tuomitsevat minun ja muiden kaltaisteni seksuaalisuuden. Liian monta kuitenkin.

90-luvun loppupuolella kuulin naispuolisilta ystäviltäni saman tarinan yhä uudestaan ja uudestaan. He olivat halunneet olleet pitkään kotona lapsensa kanssa ja tuttavapiiristä löytyi feministejä, jotka arvostelivat voimakkaasti tällaista valintaa mm. esittämällä henkilön pettävän feminismin tällä tavalla. Muistelen myös lukeneeni samanlaisia kirjoituksia silloin paljon julkisuudessa näkyneiltä naisasialiikkeen toimijoilta.

2000-luvun alkupuolella seurasin aktiivisesti myös lähtökuopissaan olleen miesliikkeen alkuaskelia. En ollut Tampereen kokouksessa mutta luin tapahtumista jälkikäteen. Minulle oli täydellisen käsittämätöntä se, että joukko aktiivisia ja äänekkäitä feministejä tuli kokoukseen häiriköimään ja puhumaan naisiin kohdistuvasta perheväkivallasta. Olin täysin samaa mieltä siitä, että naisiin kohdistuva parisuhdeväkivalta on ongelma. Sen sijaan en voinut käsittää sitä, etteivät nuo naiset halunneet antaa miesten edes puhua miesten kokemista ongelmista tapahtumassa, joka oli sitä varten järjestetty.

Samoihin aikoihin tapahtui tämä Anna Moringinkin mainitsema jupakka, jossa vuonna 2004 useat naisjärjestöt julkaisivat kannanoton, jossa nämä kritisoivat miesten kokeman väkivallan tutkimukseen annettua tukea. Jos oikein muistan, niin saman kannanoton julkaisivat ainakin Vasemmistonaiset ja Vihreät naiset ja monet muutkin järjestöt. Se oli itselleni viimeinen niitti. En usko, että olisin erityisesti noteerannut tuota, mikäli tapahtuma olisi ollut yksittäinen.

Omasta näkökulmastani miesjärjestöt olivat pyrkineet varsin neutraalisti ja positiivisesti tekemään yhteistyötä ja tuomaan myös miesten tasa-arvo-ongelmia esille. Vastauksena tuli kylmää suihkua kylmän suihkun perään. Tämän historian valossa en ihmettele lainkaan sitä, että yhteiskunnassamme on paljon miehiä, jotka ovat pettyneet feminismiin ja naisjärjestöihin ja näiden väitteeseen siitä, että edistävät tasa-arvoa. Tasa-arvo, jota edistetään vain yhden sukupuolen kohdalla, ei ole tasa-arvoa.

Siltikin olen optimistinen. Vain viitisen vuotta myöhemmin Vihreät naiset tunnustavat perheväkivallan olevan ongelma myös miehille ja uskon vakaasti, että ainakin jotkut muut naisjärjestöt tulevat mukaan. Kansainvälisesti katsottuna tämä on oikeasti nopeaa. Monessa maassa on juututtu sukupuolten väliseen asemasotaan, joka on jo kestänyt paljon pidempään.

Aiheesta voisi jatkaa pitkäänkin, mutta ehkäpä omat käsitykseni tilanteen syistä vaativat oman tekstinsä.

Edit: Vielä huomautuksena. Tarkoitukseni ei ole esittää väitteitä siitä, miksi naisliike toimi siten kuin toimi. Tarkoitukseni on yrittää kuvata sitä, miltä tuo aikakausi näytti tasa-arvoa kannattavan ja ajavan nuoren miehen näkökulmasta. Toivon, että teksti valottaa aikakauteen liittyviä kysymyksiä edes vähän ja auttaa eri osapuolia löytämään hedelmällistä dialogia.

Kirjoittaja on Piraattipuolueen eduskuntavaaliehdokas Uudenmaan vaalipiirissä.

Miehiin kohdistuvasta väkivallasta on puhuttava

2010-12-01T23:49:00.000-08:00

Vihreät naiset sanoo tiedotteessaan

- Väkivalta on aina ihmisoikeusloukkaus. Miehiin kohdistuva
lähisuhdeväkivalta on laajempi ongelma kuin mitä tähän asti on tiedetty,
ja siitä pitää uskaltaa puhua, toteaa Vihreiden Naisten puheenjohtaja,
kansanedustaja Heli Järvinen. – Miehiin kohdistuvaan väkivaltaan
puuttuminen ei saa olla naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiselta
työltä pois, Järvinen jatkaa.

Erinomaisesti sanottu. Uskon, että kaikkeen parisuhdeväkivaltaan voidaan puuttua paremmin, kun ymmärretään sen koskevan molempia sukupuolia. Taustalla on viikko sitten julkaistu tutkimus ”Tuhansien iskujen maa – Miesten kokema väkivalta Suomessa”, jonka mukaan noin 16% miehistä ja naisista on joutunut parisuhdekumppaninsa väkivallan kohteeksi.

Jos olen käsittänyt, niin yksi tyypillinen suomalainen väkivaltainen parisuhde on sellainen, jossa molemmat aloittavat ja käyttävät väkivaltaa toista kohtaan. Tällaisessa tilanteessa vain toisen väkivaltaisuuteen puuttuminen ei todennäköisesti tuota tulosta, vaan molemmat tarvitsevat apua.

Hatunnosto Vihreille Naisille tärkeän aiheen esille nostamisesta.

Kirjoittaja on Piraattipuolueen eduskuntavaaliehdokas Uudenmaan vaalipiirissä.

Peikot kömpivät luolistaan

2010-11-30T12:23:00.000-08:00

Kylläpä näitä nyt sitten sikiää. Jarkko Tontti kirjoittaa Vihreässä langassa mm. seuraavaa

HAKKEREIHIN KYLLÄSTYNEEN elokuvaohjaaja Kaisa Rastimon loikka demareihin havahduttaa toivottavasti vihreiden realosiiven. Piraattihenkiset tekijänoikeusanarkistit ovat samanlainen jalat tukevasti ilmassa –porukka kuin maahanmuuttohysteerikot tai linkolalaiset ekototalitaristit.

Jos haaveenani olisi kasvattaa Piraattipuolueen kannatusta, toivoisin samaa. "Parempi vain, kun Vihreät ajaisivat loputkin järkevät ihmiset pois puolueestaan." Uskon silti, että pääsemme nopeammin parempiin lopputuloksiin, jos nykyisissä eduskuntapuolueissa on edes vähän järjissään olevia ihmisiä. Vai miltä kuulostaa seuraava väite:

Esimerkiksi e-kirjan tulon myötä valtavan suurta osaa kulttuurituotteita luetaan pian laitteista, joista olisi syytä periä hyvitysmaksua.

Kirjoittaja ei ilmeisesti ole tietoinen siitä, että e-kirjoihin kirja ostetaan suoraan digitaalisessa muodossa. Jarkko Tontin mielestä on täysin hyväksyttävää, että jokainen kirjan ostaja maksaa kirjastaan kahteen kirjaan ensin kopiointimaksun muodossa ja sitten kirjan ostaessaan. Tämä varmasti edistää yleistä lain kunnioitusta.

Hyvitysmaksu, Pekka Rislakki ja Effi

2010-11-30T00:24:00.000-08:00

Pekka Rislakki, Kopioston toimitusjohtaja, kirjoittaa Lyhdyssä Effistä ja Ville Oksasesta. Toimitusjohtaja Rislakki esittää seuraavan väittämän. Jos kuvittelitte, että vastakkainasettelun aika kuluttajien ja tekijänoikeusteollisuuden välillä on ohi, niin lukekaapa miehen artikkeli.

Sitä paitsi kuluttajien pitäisi lobata hyvitysmaksun puolesta eikä vastaan, sillä maksu on varsin pieni hinta siitä, että yksityinen kopiointi on sallittua.

Esimerkiksi DVD:n hinnasta yli 70% on yksityisen kopioinnin hyvitysmaksua. Jokainen voi itse miettiä, onko 70% tuotteen hinnasta pieni hinta? Tallennuslaitteet halpenevat vuosi vuodelta, joten ero muuttuu vain räikeämmäksi.

Kuluttajajärjestöä edustavaa Oksasta syytetään kierretyin sanakääntein väärennöksistä

En tiedä mihin helvettiin itse joudun dantelaisessa maailmassa, en kuitenkaan väärentäjien kerrokseen. Toivoisin kuitenkin että nämä valheensa totuuden kaapuun peittävät ajatusten ja tietojen väärentäjät kertoisivat rehellisesti tavoittelevansa maailmaa, jossa tekniikka rulettaa ja kulttuuriarvot ovat vain humanistien lällyilyä - ja jossa heidän suosimansa tekniikkayritykset korjaisivat isomman potin. Katsotaan sitten rehellisessä pelissä, kenen toivo heitetään pois.

Ja voisivat he vielä lisäksi pukeutua nahkarotsiin, jossa lukee selässä N.B.C.K. - Natural Born Culture Killers.

Oliko tämä nyt sitä aikuista keskustelua, jossa keskustellaan asiasta vai pikkumaista kiukuttelua, kun joku kehtaa olla eri mieltä? Kirjoitusta ja sen sävyä voi verrata vaikkapa Effin blogissa olevaan kirjoitukseen suunnitellusta kiristyskirjelaista.

Haluatko sinä, että Pekka Rislakin kaltaiset ihmiset pääsevät sanelemaan lainsäädäntömme
tekijänoikeuksista? Muista vaikuttaa. Muista äänestää.

Edit: Olin merkinnyt yllämainitun Effin blogikirjoituksen kirjoittajaksi erehdyksessä Ville Oksasen. Kirjoittaja on kuitenkin Jyry Suvilehto.

Kirjoittaja on Piraattipuolueen eduskuntavaaliehdokas Uudenmaan vaalipiirissä.

Helsingin seutuyhteistyön ongelmia

2010-11-29T06:51:00.000-08:00

Ville Ylikahri kirjoittaa Helsingin Vihreissä: Yhteisista asioista pitaa paattaa yhteisesti viitaten Helsingin seudun yhteistyön ongelmiin.

Helsingin seudun päätöksenteko ei toimi. Meillä on kolme suurta kaupunkia ja niiden ympärillä suuri määrä kasvavia kuntia. Jokainen kunta kilpailee hyvistä veronmaksajista, eikä yhteisistä asioista kuten uusista metrolinjoista, joukkoliikenteen lippujen hinnoista tai erikoissairaanhoidosta pystytä päättämään selkeästi ja demokraattisesti.

Mainio kirjoitus. Haluan tässä kuitenkin kohdistaa huomion siihen, ettei monessa ongelmassa ole edes kyse hyvistä veronmaksajista kilpailemisesta. Ajatellaanpa vaikkapa Espoota, omaa kotikaupunkiani. Kaupunki voisi halutessaan pyrkiä kasvamaan nopeammin ja jopa kohdistaa kasvun sellaisille alueille, joka maksimoi joukkoliikennevälineiden käytön ja minimoi näin osaltaan lisääntyvän autoilun määrää ja tarvittavia yksityisautoiluun tarvittavia infrastruktuuri-investointeja. (Otso Kivekäs laski blogissaan, että yksityisautoilun infrastruktuurikustannukset ovat merkittävästi korkeampia kuin raideliikenteen).

Valitettavasti strategia ei toimi. Suuri osa Espoon alueen autoilun kasvusta tulee kehyskuntien asukasmäärän kasvusta. Espoon nopeampi kasvu tuskin vähentäisi merkittävästi Espoon länsipuolelle tulevaa asukasmäärän kasvua. Sen sijaan asutus kehyskunnissa voisi kasvaa yleisesti hitusen hitaammin ja näin hyödyt jakaantuisivat Helsingin, Vantaan ja Espoon välillä. Kun Espoo maksaa kustannukset, voi ymmärtää, ettei se välttämättä kannata.

Yhteistyöllä asiaa voidaan yrittää ratkaista. Valitettavasti mikään ei pakota kuntia toteuttamaan sovittuja yhteistyökuvioita. Esimerkiksi Helsingin, Espoon ja Vantaan sopimukset rakennettavien asuntojen määrästä eivät perinteisesti ole toteutuneet. Se ei ole yllättävää, sillä mitään tapaa pakottaa kuntia pitämään kiinni sopimuksista ei oikein ole.

Jos sen sijaan meillä olisi vaaleilla valittu metropolihallinto, joka päättäisi tiivistää asutusta kehä III:n sisäpuolella raideliikenteen varassa, olisi (lähes) varmaa, että merkittävästi suurempi osa kasvusta tulisi raideliikenteen varaan ja näin pystyttäisiin säästämään kalliissa infrastruktuurihankkeissa.

Edit: Lisäyksenä vielä se, etteivät ylläolevat ongelmat rajoitu Espooseen. Vantaalla ja Helsingillä on sama ongelma. Merkittävä osa tieliikenteen tuomista infrastruktuuri-investoinneista johtu(ne)vat kaupungin ulkopuolelle muuttavien ihmisten autoilusta, ei kaupunkilaisten autoilusta.

Kirjoittaja on Piraattipuolueen eduskuntavaaliehdokas Uudenmaan vaalipiirissä.

Valtion on tunnustettava sosiaalinen vanhemmuus

2010-11-25T11:51:00.000-08:00

Saaran vanhemmat Heidi ja Timo eroavat pian Saaran syntymän jälkeen. Eroaminen tapahtuu kuitenkin juuri sen verran sovussa, että vanhemmat sopivat lapsen yhteishuoltajuudesta. Heidistä tulee Saaran lähihuoltaja ja Timo näkee Saaraa kahtena viikonloppuna kuukaudessa ja lomilla.

Pian tämän jälkeen Heidi löytää itselleen uuden miehen, Matin ja pari muuttaa yhteen piakkoin tämän jälkeen. Seuraavat kuusi vuotta Heidi, Matti ja Saara elävät uusperheen elämää. Se on täynnä mutkia, mutta niistä selvitään. Kavereille Saara sanoo, "Tässä on minun äitini ja tuo on minun Mattini", eikä muista tai voi kuvitella elämää ilman Mattia.

Saaran ollessa 7-vuotias hänen äitinsä Heidi kuolee auto-onnettomuudessa. Timo on lapsen ainoa huoltaja ja Saara muuttaakin tämän luo. Koska Timo ei ole koskaan pitänyt Matista, ei hän anna lapselle mahdollisuutta tavata Mattia. Saara menettää kerralla molemmat sosiaaliset lähivanhempansa. Laki ei anna Saaralle mitään oikeuksia tavata Mattia, mikäli Timo ei tätä halua.

Suomen lainsäädäntö ei tunnusta sosiaalista vanhemmuutta, eikä tarjoa lapselle turvaa tilanteessa, jossa lapsen läheinen ei ole hänen biologinen (tai adoptoitu) isä tai äiti. Lapsi kiintyy turvalliseen ja läsnäolevaan aikuiseen riippumatta näiden välisestä lakiteknisestä suhteesta. Samoin kun lapsen maailmaa järkyttää se, että isä tai äiti katoaa näiden erotessa, lapsen maailmaa järkyttää se, kun joku muu turvallinen aikuinen elämästä katoaa. Lainsäädännön tulee turvata lapselle oikeus turvallisiin ja tuttuihin aikuisiin hänen lähipiirissään.

Uusperheissä ongelma tulee vastaan sekä biologisen vanhemman kuollessa, että uusparin erotessa. Sama ongelma voi kohdata isovanhempia, jotka ovat viettäneet runsaasti aikaa lapsen kanssa ja luoneet tähän erityisen läheisen suhteen ja sateenkaariperheissä, mikäli lasta ei ole adoptoituy. Lapsella ei ole tosiasiallisesti minkäänlaista tapaamisoikeutta toiseen lähivanhempaansa, mikäli tämä ei ole valtion virallisesti tunnustama isä tai äiti.

Ehdotankin lainsäädäntöä muokattavaksi siten, että lapselle voidaan myöntää tapaamisoikeus hänen muuhun lähivanhempaansa mikäli katsotaan, että lapsen etu tätä vaatii.

Kaveripiiristä yleistäminen

2010-11-22T10:11:00.000-08:00

Usein ihmiset tekevät yleistyksiä periaatteella "Kyllä minun tuttuni" tai "Ei minun kaveripiirissäni". Alla on kuva 89 kaverini sijoittumisesta Political Compass -testin kartalle.

Ylläolevan pohjalta kehtaan väittää, ettei oma kaveripiirini ole edustava otos suomalaisista. Onko sinun?

Vauvan kanssa

2010-11-11T01:53:00.000-08:00

Oman esikoiseni syntymän jälkeen vietin pari viikkoa kotona, tämän jälkeen viikon töissä ja sitten takaisin kotiin. Käytössä on melkein katkotta vuosiloma, edelliseltä vuodelta säästynyt talviloma ja kolmen viikon isyysvapaa. Synnytyssalissa oli hämmentävää katsoa sitä vauvaa ja kokea välittömästi se omaksi - tämä siitä huolimatta, että olin viettänyt 12h kestäneen synnytyksen kovassa migreenissä.

Ainakin alkuvaiheessa vauva ja vauvan tapa kommunikoida muuttuu vaivihkaa päivittäin. Tämän sain huomata tuon työviikon aikana. Ennen työviikkoani ymmärsin pienestä vihjeestä (kitinä, jalkojen heiluttelu, tms.) - lähes aina oikein - onko vauvalla nälkä, pissa/kakkahätä, väsymys, seuranpuute, vai jokin muu vaiva. Töihin mentyäni illalla kotona odotti vauva, jota en ymmärtänyt lainkaan. Puolisoni oli yhtäkkiä kehittänyt maagisen minulle täysin käsittämättömän kyvyn lukea vauvan viestejä. Onneksi vauvan viestit alkoivat taas uudestaan aueta minulle muutaman päivän turhautumisen ja yrittämisen jälkeen.

Yhteiskunnassamme vallitsee yhä myytti siitä, että hoivavietti on naisilla - ei miehillä - ja että siihen kuuluu lähes yliluonnollinen kyky lukea vauvan tarpeita. Oman kokemukseni pohjalta kehtaan väittää, että kyse on enemmän siitä, että poissaolevalla vanhemmalla ei yksinkertaisesti ole riittävästi aikaa olla vauvan kanssa oppiakseen viestinnässä päivittäin tapahtuvat muutokset.

Harvalla miehellä on mahdollisuus olla täysipainoisesti kotona vauvan syntymän jälkeen edes kuukautta. Kannatankin miehille oikeutta kuukauden mittaiseen vauvavapaaseen, joka on käytettävissä vain heti vauvan syntymisen jälkeen.

Asuntopula ja asuntojen hinnat

2010-11-06T07:44:00.000-07:00

Ulf Johansson, Espoon kaupunginvaltuutettu (RKP) kirjoitti vastineen Asuntopula ei poistu rakentamalla lisää Länsiväylässä julkaistulle mielipidekirjoitukselleni Asuntopula on tärkein syy asuntojen korkeisiin hintoihin. Vastine julkaistiin Länsiväylässä 6.11. (digiversio löytyy täältä).

Espoon ja koko pääkaupunkiseudun suuri asuntopula ja korkeat asuntohinnat eivät poistu rakentamalla.

Poliisi vaarantaa lainkuuliaisten pyöräilijöiden turvallisuuden

2010-11-05T01:24:00.000-07:00

Pyöräilyä Helsingissä kertoo

Tiedotteeseen ja uutiseen on edelleen jäänyt virheellistä ja harhaanjohtavaa tietoa. Lisäksi poliisin tiedotteesta paistaa läpi paha asenneongelma ja kyvyttömyys loogiseen ja oikeudenmukaiseen ajatteluun.

Poliisi:

Suojatiellä ajaminen on kiellettyä

Pyörätieltä tuleva pyöräilijä väistää autoa ajorataa ylittäessä.

Yllä jo kaksi pahaa virhettä poliisilta, jotka vaarantavat lainkuuliaisten pyöräilijöiden hengen. Katsokaa vaikka Otson tekemää pikaopasta pyöräilijän risteyskäyttäytymiseen.

Valitettavasti edes palaute ei ole saanut poliisia korjaamaan tiedotteeseensa liittyviä virheitä, jotka pahimmassa tapauksessa saattavat johtaa lainkuuliaisen pyöräilijän kuolemaan. Itsekin olen ollut useamman kerran läheltä piti tilanteessa pyörällä, kun autoilija on lainvastaisesti kääntynyt suoraan alleni suojatielle.

Vihreästä liikkeestä

2010-10-29T04:41:00.000-07:00

Stewart Brand kirjoittaa teoksessaan "Whole earth discipline" erinomaisesti vihreästä liikkeestä:

My theory is that the success of the environmental movement is driven by two powerful fores - romanticism and science - that are often in opposition, with a third force emerging. The romantics identify with natural systems; the scientists study natural systems. The romantics are moralistic, rebellious against the perceived dominant power, and dismissive of any who appear to stray from the true path. They hate to admit mistakes or change direction. The scientists are ethical rather than moralistic, rebellious against any perceived dominant paradigm, and combative against one another. For them, identifying mistakes is what science is, and direction change is the goal.

It's fortunate that there are so many romantics in the movement, because they are the ones who inspire the majority in most developed societies to see themselves as environmentalists. But that also means that scientists and their perceptions are always in the minority; they are easily ignored, suppressed, or demonized when their views don't fit the consensus story line.

A new set of environmental players is shifting the balance. Engineers are arriving who see any environmental problem neither as a romantic tragedy nor as a scientific puzzle but simply as something to fix. They look to the scientists for data to fix the problem with, and the scientists appreciate the engineers because new technology is what makes science go forward. The romantics distrust engineers - sometimes correctly - for their hubris and are uncomfortable with the prospect of fixing things because the essence of tragedy is that it can't be fixed.

Romantics love problems; scientists discover and analyze problems, engineers solve problems.

Helsingin seudun metropolihallinto

2010-10-25T01:30:00.000-07:00

Hallitus on lykkäämässä suuren kuntauudistuksen seuraavalle hallitukselle. En usko, että Helsingin seudulla tullaan jatkamaan nykylinjalla - "ylidemokraattisella" kuntien välisellä yhteistyöllä. Alkaa siis olemaan viimeiset hetket vaikuttaa siihen, miten Suomen ainoan metropolin hallinto järjestetään tulevaisuudessa.

Vaihtoehtoja on olennaisesti muutamia:

Jatketaan nykyiseen malliin seutuyhteistyöllä, josta kukaan ei ole vastuussa.
Yhdistetään pääkaupunkiseudun kunnat (Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen) yhdeksi hallinnolliseksi kokonaisuudeksi.
Perustetaan vaaleilla valittava metropolihallinto väliportaaksi

Metropolihallinto hoitaa esim. infrastruktuurihankkeet, kaavoituksen peruslinjat ja erikoissairaanhoidon
Kaupungit huolehtivat esim. päivähoidosta, kouluista ja terveydenhuollosta

Miljardin euron kysymys onkin se, mitä pitäisi tehdä? Onko sinulla mielipide tai tietoa asiasta?

Teosten jakelijoiden ja kuluttajien suhteesta

2010-10-17T02:18:00.000-07:00

Muukalaisia Vesirajassa blogissa Otso Kivekäs kirjoittaa erinomaisesti tekijänoikeuksista ja teoksista nykypäivänä:

Tiivistetysti, minusta vaikuttaa siltä, että tekijänoikeusjärjestelmällä ei ole tulevaisuudessa kauhean suurta merkitystä teosten jakelijoiden ja kuluttajien välisissä suhteissa. Maailma tulee toimimaan oleellisin osin aivan kuin tekijänoikeuksia ei olisi. Riippumatta siitä, millaisia tekijänoikeuslakeja säädetään. Antakaas kun selitän.

Lukekaa koko teksti. Se on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Erinomaista, että Vihreiden tekijänoikeustyöryhmästä löytyy tällaista asiantuntemusta!

Nuorten osallistuminen politiikkaan

2010-10-16T12:19:00.000-07:00

Olen pohtinut syitä nuorten aktiiviseen politiikassa mukanaoloon. Tai ehkä tarkemmin siihen, että suuri osa nuorista ei äänestä, eikä osallistu. Julkisuudessa on esitetty useita ajatuksia, joista useimmat ovat mielestäni naurettavia. Esimerkkinä nostettakoon vaikkapa väite, että sähköinen äänestäminen aktivoisi nuoria, koska se on nykyaikainen tapa äänestää.

Minulla on hitusen erilainen ajatus siitä, mistä voisi olla kyse. Esitän ensin väitteen, että ihmisen on helpompi vaikuttaa kunnallispolitiikassa kuin valtakunnan politiikassa. Tämä johtuu ihan siitä, että kunta on pienempi kuin valtio ja lähempänä. Suuri osa suomalaisista tuntee jonkun kaupunginvaltuutetun henkilökohtaisesti - huomattavasti suurempi kuin se joukko, joka tuntee kansanedustajan henkilökohtaisesti. Lisäksi kunnanvaltuustoon pääsemiseen tarvitaan huomattavasti vähemmän ääniä kuin eduskuntaan pääsemiseen.

Sitten se kompastuskivi. Kun katsoo Suomessa kunnille langetettuja tehtäviä, niin joukosta nousee esiin erityisesti seuraavat: lapset ja lapsiperheet, vanhukset ja terveydenhuolto. Lisäksi joukko perusinfrastruktuuria kuten vesi-, viemäri-, roskahuolto ja kaupunkisuunnittelu. Kakun päälle pikkuisen koristeeksi nuorisopalveluita ja kulttuuria.

Tekikö kukaan samaa huomiota kuin minä? Kunnan rahallisesti ja kaupungin työntekijämäärältä suurimpien tehtävien joukko kumisee tyhjyyttään 18-30-vuotiaille suunnattuja palveluita. Ei ihmekään, etteivät nuoret osallistu poliittisesti. Tie on tukittu lapsilla ja vanhuksilla.

Mitä eroa on pakkoruotsilla ja pakkomatematiikalla

2010-10-15T05:10:00.000-07:00

Ruotsinkielen pakollisuuteen liittyvässä keskustelussa olen usein nähnyt otsikon kysymyksen "Mitä eroa on pakkoruotsilla ja pakkomatematiikalla". Kysymyksen taustalla on ajatus siitä, että molemmat ovat pakollisia, joten mitään eroahan ei ole.
Ongelma on jättänyt minut miettimään sitä, mikä erottaa pakkoruotsin (ja pakkosuomen) muista pakollisilla kouluaineilla.

Koululaitoksella on kaksi erillistä, rinnakkaista tehtävää. Toisaalta koulun on tarkoitus olla oppilaan hyödyksi ja opettaa tälle taitoja, joita elämässä tarvitaan. Toisaalta koulun tavoitteena on opettaa lapsille asioita, joita yhteiskunta tarvitsee.
Kun oppilaat lukevat matematiikkaa, on selvää, että molemmat syyt pätevät. Opettajan on kohtuullisen helppoa selittää koululaiselle, että kyllä, matematiikka on jotain, mitä oppilas tarvitsee tulevaisuudessa. Yhteenlasku, kertolasku, prosenttilasku ja yksinkertaiset yhtälöt ovat kaikki perustaitoja, joita jokainen tarvitsee kaupassa käydessään ja vakuutuksia vertaillessaan.

Sen sijaan pakkoruotsin ensisijainen perustelu on se, että sitä tarvitaan koska ruotsinkielinen väestö tarvitsee (tai haluaa) ruotsinkielen osaajia. Pakkoruotsi on olemassa siksi, että merkittävä osa ruotsinkielisestä väestöstä pelkää oman kielensä, kulttuurinsa ja ruotsinkielisten palveluiden näivetttyvän, jos ruotsinkielen opetus ei ole pakollista kaikille suomalaisille.

"Älä koskaan kohtele ihmisiä, oli kyse sinusta itsestäsi tai jostakusta toisesta, vain välineenä, vaan kohtele heitä itsetarkoituksena." Immanuel Kant

Koululaiset eivät ole tyhmiä. He ymmärtävät sen, ettei ruotsia opeteta heille siksi, että heille olisi siitä hyötyä. Heille opetetaan ruotsia suomen ruotsinkielisen väestön kuviteltujen tarpeiden vuoksi. Tämä on syy siihen, että pakkoruotsi (samoin kuin ilmeisesti pakkosuomi) on yksi koulun inhotuimmista aineista. Tämä on myös merkittävä syy siihen, että ruotsinkielisiä inhotaan. Onhan jokainen oppilas kärsinyt vähintään 3 vuotta useamman tunnin viikossa

Koulujen opetussuunnitelma tulee uudistaa siten, että etusijalla on lapsen omat tarpeet, ei jonkun muun yhteiskunnallisen ryhmän tarpeet. Lapsi ei ole väline, jonka kautta meidän tulee toteuttaa eturyhmäpolitiikkaa. Lapsi on yksilö, jolle koulun on tarkoitus tarjota hyvät välineet elämässä pärjäämiseen. Pakkoruotsi ja pakkosuomikärjistävät suomenkielisten ja ruotsinkielisten suhteita tarpeettomasti.

Lakkautetaan siis pakkoruotsi ja pakkosuomi. Annetaan sen sijaan lapsien valita haluamansa kaksi vierasta kieltä. Sen sijaan, että kieltä yritetään pakottaa lapsille, ehkä kannattaisi kokeilla positiivisempia menetelmiä. Esimerkiksi sitä, että jokaiselle lapselle annettaisiin oikeus opiskella kieltä (ja kunnalle velvoite ruotsinkielen opetuksen järjestämiseen). Aiheen sivusta voisin vielä huomauttaa, että kielten opintojen aloitusajankohtaa voisi hyvin varhaistaa nykyisestä.

Espoon voimassaolevat kaavat

2010-10-14T23:39:00.000-07:00

Yritin löytää voimassaolevia kaavoja Leppävaaran alueelta. Kun niitä ei löytynyt Espoon www-sivuilta, päätin kysyä asiaa vastuulliselta asemakaavainsinööriltä. Lähetin seuraavan viestin asemakaavainsinöörille.

Hei,

Olen yrittänyt löytää Leppävaaran alueen voimassa olevia asemakaavoja (erityisesti Ruusutorpan ja Säterin) Espoon nettisivuilta onnistumatta siinä. Löytyvätkö ne Espoon sivuilta? Ja jos eivät, olisiko mahdollista saada sähköinen kopio niistä?

-Mikko Särelä

Hei! Voimassa olevia asemakaavoja ei ole netissä. Tänne kaupunkisuunnittelukeskukseen voi tulla paikanpäälle katsomaan alueen asemakaavoja.

Sähköinen kopio on ainoastaan mahdollista saada kaupunkimittausyksiköstä ja se on maksullinen. Sähköposti: kaupunkimittaus@espoo.fi

Ystävällisin terveisin,

asemakaavainsinööri

Kaavat ovat juuri sellaista julkista dataa, jonka pitäisi olla mahdollisimman hyvin kaikkien kuntalaisten saatavilla. Niiden pitäminen kaupungin www-sivuilla maksaisi hyvin vähän, enkä usko, että kaupunki saa kaavojen myymisestä kovinkaan isoja tuloja.

Jos haluat auttaa kaavojen vapauttamisessa, ota yhteyttä kaupunkimittauksessa Jani Havukaiseen. Sähköpostiosoite on etunimi.sukunimi@espoo.fi ja puhelinnumero 09 816 25838. Kerro myös kavereillesi ja tutuillesi, joita asia voisi kiinnostaa ja pyydä näitä tekemään yhteydenotto. Lyhyt kohtelias viesti, jossa kerrot, miksi sinun mielestäsi voimassa olevien asemakaavojen tulisi olla netissä kaikkien kuntalaisten saatavissa, riittää oikein mainiosti.

Päivän linkit

2010-10-14T07:05:00.000-07:00

Historia

2010-10-14T07:00:00.000-07:00

Historia on olemassa, jotta ihmiset voisivat toistaa aiemmin tapahtuneet virheet. Sarja jatkuu. Erään kirjakustantajan lausunto:

"Haluamme välttää musiikkiteollisuuden virheet. Siksi kaikki sähköiset kirjat pitää suojata DRM:llä." (via Kenneth Falck)

Mistä näitä ajatusten Vantaanjokia sikiää?

Asuntopula on tärkein syy asuntojen korkeisiin hintoihin

2010-10-14T05:23:00.000-07:00

Riippumatta siitä keille asunnot jaetaan, pääkaupunkiseudulla on akuutti noin 200 000 asukkaan asuntovaje.

Toimittaja Mia Lindström kirjoittaa Länsiväylässä (10.10.2010) asuntojen korkeista hinnoista ihmetellen, mistä johtuu se, että kolmiosta joutuu maksamaan pääkaupunkiseudulla liki neljäsataa tuhatta euroa. Lopuksi hän toteaa "Ei minulla, eikä ilmeisesti viisaammillakaan, ole ratkaisua asunto-ongelmaan. Muuten päättäjät olisivat varmasti tehneet asialle jotakin." Tässä kuvitelmassaan hän on väärässä.

Pääkaupunkiseudun asuntojen korkeille hinnoille on yksi helposti ymmärrettävä syy. Koko Helsingin seudulla (pääkaupunkiseutu ja 8 kehyskunta) asuu 1,3 miljoonaa ihmistä. Heistä ehkä 1,2 miljoonaa haluaisi asua pääkaupunkiseudulla, ja loput noin sata tuhatta kehyskunnissa. Pääkaupunkiseudulla on asuntoja kuitenkin vain 1,0 miljoonalle, joten kaksi sataa tuhatta jää väistämättä vaille asuntoa ja joutuu muuttamaan kehyskuntiin.

Päättäjät vaikuttavat erilaisilla menetelmillä siihen, kuka kehyskuntiin joutuu muuttamaan. Kaupungin vuokra-asunnot suunnataan pienituloisille ja Hitas-asunnot ensisijaisesti keskituloisille, joilla on halua ja aikaa jonottaa. Vapailla markkinoilla olevien asuntojen kohdalla asunnon saavat ne, joilla on eniten rahaa käytössään. Riippumatta siitä keille asunnot jaetaan, pääkaupunkiseudulla on akuutti noin 200 000 asukkaan asuntovaje.

Ratkaisu tähän ongelmaan on selvä. Rakennetaan riittävästi kaupunkiasuntoja. Kaupunki voi vaikuttaa tähän kaavoittamalla riittävästi ja tarvittaessa luomalla kannusteita rakentamiselle. Tutkimukset (esim. Urbaani Onni) osoittavat, että ihmiset viihtyvät parhaiten sekä väljästi rakennetulla pientaloalueella, että tiiviisti rakennetussa kaupungissa, kuten Töölössä, Kalliossa, tai Sörnäisissä. Välimalliin rakennetuissa lähiöissä ihmiset viihtyvät kaikista huonoiten. Pääkaupunkiseudun hintataso osoittaa, että erityisesti tiivistä kaupunkia rakennetaan liian vähän.

Ehdotankin, että toimittaja muistaa tämän seuraavan kerran, kun esimerkiksi Leppävaaran alueen kaavoituksesta puhutaan. Leppävaarasta on mahdollista kehittää aito ja viihtyisä kaupunkikeskusta, kunhan alue rakennetaan tiiviiksi ja riittävän suureksi kaupungiksi. Monet lähiöt voisivat olla viihtyisämpiä, jos niiden keskuksia rakennettaisiin nykyistä tiiviimmiksi. Suosittelen myös junamatkaa Leppävaarasta Mankkiin. Matkan asemien lähiympäristöistä suurin osa on täysin rakentamattomia. Asemien välittömässä ympäristössä olisi tilaa helposti useille tuhansille asukkaille.

Seuraavalla kerralla, kun joku vastustaa rakentamista Espoon keskeisille paikoille, kannattaa muistaa päätöksen hinta. Se maksetaan karkottamalla suuri joukko asukkaita kehyskuntiin, mikä nostaa asuntojen hintoja ja lisää merkittävästi ruuhkia.

(Teksti on julkaistu Länsiväylän mielipideosastolla 13.10.2010. Linkki verkkoversioon)

Vihreät kopioivat Piraattipuoluetta

2010-10-11T05:42:00.000-07:00

Jos tieto pitää paikkansa, niin tämä on paras uutinen vähään aikaan. Ehkäpä Piraattipuolueen avulla muutkin puolueet vielä löytävät vihjeen Internet-ajasta ja informaatiopolitiikasta. Olisi paljon miellyttävämpää toimia yhteiskunnassa, jossa poliittiset kysymykset johtuvat siitä, että hyvin perehtyneet ihmiset ovat eri mieltä asioista - eikä siitä että ihmiset ovat täydellisen epätietoisia ongelmista.

Vihreät kopioivat Piraattipuolueen tavoitteita

Sota kulttuuria vastaan

2010-10-11T01:00:00.000-07:00

Ville Hautakangas kirjoitti blogissaan piraatiksi kasvamisesta, josta tunnistin itseni. Se kirvoitti muistelemaan sitä naivia 25-vuotiasta, joka vuonna 2000 kuvitteli, etteivät Yhdysvaltojen DMCA:n kaltaiset hörhöilyt voisi koskaan tulla Suomeen. Viisi vuotta myöhemmin havaitsin olevani väärässä.

Syksyllä 2005 havahduin siihen, että Lex Karpelana tunnettua lakiehdotusta oltiin ajamassa läpi. Laki teki esimerkiksi laittomaksi lähes koko senaikaisen animekulttuurin - samoin kuin DVD-elokuvien katselemisen Linuxilla. Lex Karpela oli lähtölaukaus sodalle minun sukupolveni elämää ja kulttuuria vastaan. Tämän jälkeen lainsäätäjät ovat tehneet parhaansa tuhotakseen minun sukupolveni kulttuurin.
Joukkoon mahtuu massiivisia ja kalliita hankkeita Internetin sensuroimiseksi ja kaiken viestinnän valvomiseksi.

Jotkut meistä, kuten Villekin, ehtivät olemaan Internet-käyttäjiä aikana, jolloin käyttäjät ymmärsivät sen, että Internetissä on erilaisia kolkkia. Toiset muistuttivat keskustelultaan enemmän tieteellisiä konferensseja, toiset paikallisen kaljakuppilan känniääliöpöytinä. Tämä ei häirinnyt ketään, sillä tämä Internetin luonne ymmärrettiin. Tämä on tärkeää.

"Internet yhdistää kaikki ihmisten olemassaolevat tavat kommunikoida keskenään."

Internet on televisio. Internet on puhelin. Internet on antiikin Kreikan agora. Internet on olohuoneesi. Internet on kaljakuppila. Internet on sanomalehti. Internet on harrastusjärjestön oma jäsenlehti. Internet on postilaitos. Internet on rakastavaisten kuiskaus pimeässä yössä. Internet on juttutuokio lääkärin kanssa intiimistä sairaudesta. Internet on perheen tapa pitää yhteyttä, kun ihmiset ovat hajaantuneet ympäri maailmaa. Internet on yhteisöllinen tapa tehdä työtä yhteisen tavoitteen eteen. Internet on ihmisten yhteisö.

Internetin käsittely vain yhtenä perinteisenä viestinnän muotona väistämättä tuhoaa tämän Internetin monimuotoisuuden. Esimerkiksi Julkisen Sanan Neuvosto on osoittanut täydellisen vihjeettömyytensä Internetin luonteesta moneen otteeseen.

Käynnissä on kulttuurisota, jossa valtaa pitävät ymmärtämättään yrittävät tuhota sen kulttuurin, johon minä ja moni muu ikäiseni (ja nuorempi) on kasvanut. Ensi keväänä on vaalit. Muista kysyä siltä henkilöltä ja puolueelta, jota aiot äänestää, mitä he ovat tehneet ja aikovat tehdä asian suhteen?

RAY:n pelimonopoli purettava

2010-10-10T01:23:00.000-07:00

Helsingin sanomissa oli tänään oiva vieraskynä RAYn pelimonopolista.

Pelimonopolia puolustetaan toisaalta sillä, että se tuottaa rahaa kansalaisyhteiskunnan ylläpitämiseen, ja toisaalta sillä, että pelimonopoli voi toimia vastuullisesti ja pyrkiä lieveilmiöiden, esim. peliaddiktion tuottamien ongelmien minimoimiseen.

Nykyinen laki on laadittu aikana ennenkuin kansalaisten oli mahdollista omasta kodistaan pelata
rahapelejä ulkomaisilla Internet-sivustoilla ja siten auttamatta vanhentunut. Lain ongelmista kertoo se, että poliitikot ovat ehdottaneet ratkaisuiksi mm. pakollista pelaajalistaa ja nettisensuurin laajentamista rahapeleihin.

Kannatan Kati Niemelän ehdotusta.

Jos Suomen valtio myöntäisi lisenssejä myös ulkomaisille peliyhtiöille, se saisi lisenssimaksuista enemmän tuloja kuin nykyään monopolista.

Ehdotukseni on seuraava:

RAY pilkotaan kahteen osaan, joista toinen on rahapelitoimintaa harjoittava organisaatio ja toinen rahapelitoiminnan tuloista kansalaistoimintaan lahjoituksia myöntävä organisaatio.
Puretaan valtiollinen pelimonopoli, mutta vaaditaan peliyhtiöiltä maksullinen lisenssi, joka menee tuolle RAY:stä irrotetulle tukia myöntävälle organisaatiolle.
Laaditaan lainsäädäntö, joka määrittelee eettisen rahapelitoiminnan ja mainostamisen rajat.
Tehdään tukien määräytymisperusteista ja jaosta selkeät, oikeudenmukaiset ja avoimet. Näin voidaan varmistaa, ettei tukirahoja käytetä esim. epäsuorana vaalitukena vallassa oleville puolueille.

"Alemman tason miehet" ja seksuaalinen tasa-arvo

2010-10-09T05:08:00.000-07:00

Panu Horsmalahti käynnisti kirjoituksellaan keskustelun puutteessa elävien miesten seksuaalisesta tasa-arvosta (ja aiemmissa teksteissään iskutaitureista). Tekstistä valitettavasti paistaa asenne, jossa naissukupuolta käsitellään yhtenä luokkana - miehet sentään jaotellaan kahteen kategoriaan: ylemmän tason miehiin ja alemman tason miehiin. Kirjoitus on saanut kommentteja yhdeltä jos toiselta (esim. Lilja Tamminen, Mari Saario ja Kaj Sotala).

Mari Saario toteaa erinomaisesti

Ihon yksinäisyys on yksinäisyyden julma muoto, joka sairastuttaa niin laitosvanhuksen, laiminlyödyn lapsen kuin työikäisen aikuisenkin. Mutta aiheen kärjistäminen heteromiesten seksinpuutteeksi sai aikaan ajatuksen pohtia puutetta ja prostituutiota.

Erinomaisesti sanottu. Ihon yksinäisyys on julmaa, oli kyseessä sitten vanhus, lapsi, mies, tai nainen.

Sekä naisissa että miehissä on niitä, jotka ovat puutteessa ilman omaa haluaan. Kosketuksella ja seksillä on tunnetusti hyviä terveysvaikutuksia ihmisiin.

Aikoinaan yksinäisyys oli stigma naisille. Onneksemme yhteiskunnallinen murros 1960- luvun jälkeen on muokannut asenneilmapiiriä siten, ettei naisen yksinäisyys tai seksinpuute ole enää (kovin) häpeällinen asia, vaan jotain mistä voi puhua. Toivon, että pääsemme vielä siihen, ettei seksuaalisuudesta nauttiminen ja seksuaalinen aktiivisuus olisi naiselle stigma, kuten se nykyään on.

Tasa-arvon edistäminen on yhteistyölaji. Tavoitteena ei ole kahmia etuuksia toisen sukupuolen kustannuksella, vaan nähdä ja ratkaista sekä naisten, että miesten tasa-arvoon liittyviä ongelmia. Miesten ongelmien olemassaolon tunnustaminen ei tarkoita sitä, että naisten ongelmat olisivat vähempiarvoisia, eikä päinvastoin. Tällä kertaa keskityn kirjoituksessani Horsmalahden mainitsemaan puutteessa olevien miesten ongelmaan, joka on vain yksi ongelma monista seksuaalisten oikeuksien ja tasa-arvon toteutumisessa.

Radikaali väitteeni on, että puutteessa elävät miehet ovat syrjitty seksuaalivähemmistö.

Puutteessa olevien miesten syrjimisellä en tarkoita sitä, että ilkeät naiset eivät anna puutteessa oleville miehille seksiä, tai sitä ettei yhteiskunta järjestä näiden miesten asioita kuntoon. Yhdyn Mari Saarion ihmettelyyn:

Horsmalahti puhuu paljon “alemman tason miehistä”. Jos nämäkin saisivat setelin, en kyllä tajua, miten se viran puolesta määriteltäisiin. Toki voi huvitella ajatuksella kyselykaavakkeesta, joka täytetään Kela-kortilla netissä, joskaan en heti keksi, miten puutetila todennetaan. Entä seksittömässä liitossa olevat (koskee myös monia naisia)?

Tarkoitan yleistä suhtautumista puutteessa oleviin miehiin, jonka mukaan puutteessa oleva mies on luuseri. Esimerkiksi miesten seksilelut ovat surkimuksille, kun taas naisten seksilelut ovat seksuaalisesti vapautuneille ja aktiivisille naisille. (Ei, en toivo, että seksileluja käyttäviä naisia pidettäisiin surkimuksina). Väittääkö joku, ettei olisi kohdannut ympäristössään tällaista asennetta?

Seksuaaliseen saamattomuuteen lienee monia syitä; sosiaalinen (tai seksuaalis-sosiaalinen) osaamattomuus lienee (TOISTOA) puutteessa olevilla miehillä listan kärjessä. Siitähän on kyse, kun iskemisen taitoa opetteleva sosiaalisesti kyvytön mies onnistuu loukkaamaan naista ensi sanoilla, kuvitellen tekevänsä hienon iskualoituksen. Muitakin syitä on varmasti, esimerkiksi ihmisen kyvyttömyys hyväksyä omaa mahdollisesti poikkeavaa seksuaalisuuttaan.

Olen tässä viime aikoina päässyt seuraamaan sitä, kun lapset leikkivät. Useimmat ovat jo lapsina päässeet kokeilemaan naapurin lasten, omien sisarusten ja vanhempien kanssa mitä tapahtuu, jos sanoo tai tekee sitä tai tätä - välillä aikuisen näkökulmasta aika ilkeästikin. Aivot ovat oppiva järjestelmä, ja sosiaalinen vuorovaikutuskin pitää oppia. Pikku hiljaa kasvaessaan lapsi oppii (sen), minkälaiset teot pahoittavat toisen mielen ja minkälaiset ovat kivaa leikkiä.

Kaikilla lapsilla ei ole mahdollisuutta oppia elämässä tarvittavia sosiaalisia taitoja. Jotkut kasvavat tiukan autoritäärisessä perheessä, tai ovat ympäristössään muiden lasten kiusaamia. Toiset kasvavat seudulla, jossa ei pahemmin ole muita lapsia, joiden kanssa oppia sosiaalisia taitoja. Joidenkin lasten vanhemmat eivät ehdi nähdä vaivaa auttaa lasta luomaan sosiaalisia kontakteja. Myös synnynnäisesti heikommat kyvyt tunnistaa muiden ihmisten tunteita (esim. asperger- ja autismispektrillä oleva lapset) vaikeuttavat näiden taitojen oppimista.

Valitettavasti sosiaalisia taitoja ei ole mahdollista oppia ilman, että joskus erehtyy - mahdollisesti montakin kertaa. Jos niitä ei pääse oppimaan lapsena, on ne valitettavasti pakko opetella aikuisena. Opetteluun kuuluu se, että uskaltaa kokeilla uutta, vaikka välillä epäonnistuukin.

Sosiaalinen taitamattomuus ilmenee kyvyttömyytenä ymmärtää kaikkia niitä nyansseja, joita ihmiset lukevat puheeseen, tekstiin tai toimintaan. Tällainen ihminen antaa tahtomattaan runsaasti aseita, joilla hänet voidaan saattaa naurunalaiseksi.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

Aloitetaan vaikka sillä, ettei leimata puutteessa olevia miehiä surkimuksiksi, tai näiden yrityksiä toteuttaa itseään seksuaalisesti säälittäviksi. Horsmalahdenkin mainitsema iskutaitureiden yhteisö on synnyttänyt, joitakin varsin hyvin kirjoja henkilökohtaiseen kehittymiseen (esim. Neil Strauss: The rules of the Game), jotka opettavat mm. henkilökohtaista hygieniaa ja sitä kuinka lähestyä tuntemattomia ihmisiä kaupungilla (sukupuolesta riippumatta).

Me lasten vanhemmat voisimme myös pysähtyä ja muistaa, että lapsen sosiaalinen kehitys vaatii sitä, että lapsella on joku jonka kanssa uskaltaa kokeilla ja välillä erehtyä tekemään jotain loukkaavaakin. Osittain siksi lapset usein saattavat sanoa tai tehdä jotain meitä vanhempia loukkaavaa. Kiusaamisen ja hauskan kiusoittelun ero on veteenpiirretty viiva, jonka tunnistamaan oppiminen vaatii paljon harjoitusta.

ps. arvelen, että tämäkin keskustelu tuo esille niitä, jotka haluavat pönkittää omaa egoaan mollaamalla puutteessa eläviä miehiä tai näiden puolustajia.

Prekariaatti

2010-10-07T00:24:00.000-07:00

Kirjoitin pari päivää sitten yhteiskunnan muutoksesta ja siitä, miten tämä on tehnyt sosiaaliturvajärjestelmästämme vanhentuneen (Sosiaaliturva ja yhteiskunnallinen murros).

Lilja Tamminen kirjoittaa prekariaatin ongelmista hyvin blogissaan

Tilapäistö joutuu elämään jatkuvassa epävarmuuden ja pärjäämisen huolen kanssa, koska ansiotulot voivat arvaamattomasti vaihdella tai loppua kokonaan. Työttömyys- ja sosiaaliturvat eivät ole kunnolla suunniteltuja tällaisille arvaamattomissa taloudellisissa olosuhteissa eläville, koska tukijärjestelmät olettavat ihmisillä olevan melko tasaiset tulot jotka joko ovat tai eivät ole. Tukijärjestelmien reaktiokyvyissäkin on paljon parannettavaa. Työttömyyskorvauksia hakiessa voi joutua kuukausia kestävään paperisotaan työvoimatoimiston ja KELA:n kanssa ennenkuin korvauksia heruu penniäkään

On aika päivittää sosiaaliturvajärjestelmämme vastaamaan nykyisen yhteiskuntamme haasteisiin. Perustulo olisi hyvä askel kohti järjestelmää, joka takaa turvaverkon myös heikoimmassa asemassa oleville.

Pakkoruotsi (ja -suomi)

2010-10-06T05:13:00.000-07:00

Suomessa tehtiin vuonna 1970 valtakunnallinen poliittinen koe. Silloin aloitettiin vaiheittainen siirtyminen peruskoulujärjestelmään. Koko maa oli peruskoulujärjestelmässä mukana, kun Helsinki siirtyi järjestelmään vuonna 1978. Peruskoulu-uudistuksessa oli monia hyviä puolia; Pisa-tilastot osoittavat, että suomalaiset koululaiset pärjäävät koulussa varsin hyvin muun maailman koululaisiin verrattuna.

Mutta palataan siihen poliittiseen kokeeseen. Peruskoulu-uudistuksen myötä nimittäin pakollinen toisen kotimaisen kielen opetus ulotettiin kaikkiin lapsiin. Tätä aiemmin ruotsia (tai suomea) oli ollut pakko opiskella vain niiden, jotka menivät oppikouluun. Siis toista kotimaista opiskelivat vain ne, joita koulutettiin virkamiehiksi, papistoon ja muihin yhteiskunnallisiin johtotehtäviin. Vielä vuonna 1950 ylioppilaita tuli vain noin 4000 vuodessa. (En valitettavasti löytänyt tarkkoja tietoja 60-luvulta).

Kaksikielisessä Suomessa on pitkään ollut skismaa kielipolitiikasta. suomenkielen vahvaa asemaa voi kiittää osaltaan 1840-luvulla levinnyttä fennomaniaksi nimettyä aatesuuntausta, jonka mukaan suomenkieli on yhtä arvokas kuin ruotsikin. Monet merkittävät fennomaanit, kuten Zacharias Topelius, J. L. Runeberg ja J. V. Snellman olivat ruotsinkielisiä. Tämän radikalisoituneenkin liikkeen asioita syntyi ajamaan Suomalainen puolue ja sen vastavoimaksi syntyi (myös radikaali) svekomaanien liike, joka vastusti suomenkielisiä oikeuksia, jonka perillinen RKP on.

Vuoden 1919 kielilaki määritti Suomen kaksikieliseksi maaksi. Tulos oli kompromissi, johon pääsy ei ollut kovin helppoa. RKP toivoi ruotsinkieliselle rannikolle itsehallintoa. Vuonna 1922 säädettiin kielilaki, jossa määritettiin kansalaisten oikeus toimia viranomaisten kanssa sekä suomeksi että ruotsiksi. Kielikiistat kärjistyivät 20-luvulla ja vuoteen 1935 asti, kun Helsingin yliopiston opetus oli paljolti historiallisista syistä ruotsiksi ja opiskelijat suurelta osin suomenkielisiä. Pelissä oli se, millä kielellä opetusta annetaan ja onko ruotsinkielisillä erillisiä professuurikiintiöitä. Kiistakapula tuntuu kovin tutulta nykyajasta katsottuna - silloin samoja kiistoja käytiin tosin yliopistoissa peruskoulukysymyksen sijasta. Ilmeisesti kiistely katosi taka-alalle, kun kansainvälinen tilanne nosti merkittävämpiä uhkia taivaalle.

Pienen historiakatsauksen jälkeen, palataan peruskoulu-uudistukseen ja nykypäivään. Vuonna 1978 yläasteen aloittaneet ovat (käsittääkseni) ensimmäinen ikäluokka, joka on kokonaisuudessaan ottanut osaa peruskouluun kuuluvaan pakolliseen toisen kotimaisen kielen opetukseen. Tämän ikäluokan käyneet ovat nyt 45-vuotiaita. Poliittisesti siis vasta nyt merkittävä osa äänestävästä väestöstä on käynyt pakollisen toisen kotimaisen kielen opetuksen.

Onko sattumaa, että kielikysymys on nousemassa uudestaan merkittäväksi poliittiseksi asiaksi? Vai onko kyse siitä, että 40-vuotta sitten tehtiin päätös uhkarohkeasta kielipoliittisesta kokeilusta, joka nyt on sysäämässä suomalaista yhteiskuntaa uusien kieliriitojen äänelle?

Lisätietoja kielipolitiikan historiasta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_kielipolitiikka

Sosiaaliturva ja yhteiskunnallinen murros

2010-10-04T23:16:00.000-07:00

Poliitikoilta tuntuu jääneen huomaamatta se, että olemme siirtyneet teollisesta yhteiskunnasta tietointensiiviseen yhteiskuntaan. Talouden piirissä murroksesta kertoo mm. se, että yhä pienempi osa väestöstä tekee tehdastöitä ja yhä suurempi osa on prekariaattia, lyhytaikaisissa tai osa-aikaisissa työtehtävissä. Kolmen suurimman puolueen tilanne on lohduton - kaikki kieltäytyvät näkemästä tätä muutosta.

Sosiaaliturvajärjestelmämme on luotu yhteiskuntaan, jossa ihminen on töissä samassa tehtaassa koko elämänsä ja vain pienen paikallisen katastrofin iskiessä joutuu väliaikaisesti työttömäksi. Tämän jälkeen henkilö saa sosiaaliturvaa ja valtio etsii uuden tehtaan, johon pääsee töihin. Tällainen elämä kuuluu valitettavasti menneeseen aikaan - joskin pitkäikäisestä tehdastyöstä nauttivia on vielä riittävästi, joten muutosvastarinta on suurta. Lisäksi (esim. valmistelevat) virkamiehet pääsääntöisesti kuuluvat tähän elinikäisestä työpaikasta nauttiviin.

Samaan aikaan halutaan edistää yrittäjyyttä, joten eri ministeriöt kehittelevät kukin omia mallejaan yrittäjien tukemiseksi. On TEKES ja aloittavan yrityksen tukiaiset - ja halutaanpa samaan soppaan lisätä vielä erillisiä tukiaisia ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen. Jokainen uusi järjestelmä tuo yhden ylimääräisen byrokratiaportaan, johon yrittäjän kannattaa kiinnittää huomionsa rahaa saadakseen. Sen sijaan että käyttäisi aikansa asiakkaidensa ongelmien ratkaisemiseen. Onko tärkeämpää, että yrittäjä ja yritys miellyttää asiakkaitaan, vai että se miellyttää valtiota?

Uskon, että yrittäjyyteen kannustamisessa ei tarvita erityisiä kikkailuja tai merkittäviä määriä suunnattuja tukiaisia. Paljon tärkeämpää olisi se, että valtion turvaverkko toimisi myös yrittäjän ja hänen perheensä kohdalla. Yhteiskunnallinen muutos tuntuisi siis koostuvan ainakin siitä, että pätkä- ja osa-aikatyöstä on tulossa pysyvä osa yhteiskuntaamme.

Tarvitsemme sosiaaliturvajärjestelmän, joka kykenee sovittamaan yhteen monta erilaista elämäntilannetta yrittäjistä, opiskelijoihin, osa-aikaisiin työntekijöihin, pätkätyöläisiin ja täysipäiväisesti työssä käyviin; yksinhuoltajiin ja ehkäpä myös osittain työkykyisiin.

Perustulo antaa tietyn perusturvan ihmisille kaikissa elämäntilanteissa. Tarvittaessa sen lisäksi voidaan käyttää kohdennettuja sosiaaliturvan mekanismeja (kuten asumislisää, tai työkyvyttömyyslisää, tms.) mutta lähtökohtana se on oivallinen. Jokaisella suomalaisella on takuuvarma perusturva, jota ei tarvitse hakea ja odotella (epävarmuudessa) kuukausikaupalla, kun esimerkiksi työttömyys iskee. Se myös antaa yrittämään haluavalle selkänojan johon tukeutua. Mikäli alku on hankalaa tai elämässä tulee muita ongelmia vastaan, ei jää täysin tyhjän päälle. Se, jos mikä, kannustaa positiiviseen riskinottoon.

Kaupunkisuunnittelulle IRC-kanava

2010-09-27T00:09:00.001-07:00

Perustin kaupunkisuunnittelulle oman IRC-kanavan #kaupunkisuunnittelu. Jos aiheesta jutteleminen kiinnostaa, tulehan mukaan.

Kaikille 2000-lukulaisille selityksenä, että IRC on chatti siinä missä Skypet, Meset ja FB-chatitkin, mutta se aito ja alkuperäinen, eikä yhden firman hallinnassa. Helpoin tapa kokeilla on käyttää web-irkkiä http://webchat.xs4all.nl/. Siinä vaan “channel” kohtaan #kaupunkisuunnittelu ja menoksi. Pitkän päälle kannattaa käyttää jotain asiakasohjelmaa, mutta se on helpompi neuvoa kanavalla.

Elämää tietoyhteiskunnassa -seminaari 26.9.

2010-09-25T04:32:00.000-07:00

Tällä kertaa pieni mainos.

Huomenna, sunnuntaina 26.9. on Piraattipuolueen järjestämä "Elämää tietoyhteiskunnassa" -seminaari klo 13.30 - 17.00. Paikka on Espoon Keskusessa sijaitseva Entressen kirjaston Sininen huone.

Esitelmöimässä ovat PsT, dosentti Jussi Silvonen Itä-Suomen yliopistosta, FT, dosentti Matteo Stocchetti Arcada-ammattikorkeakoulusta, vanhempi rikoskonstaapeli Teemu Hokkanen Itä-Uudenmaan poliisilaitokselta, sosiaalisen median asiantuntija Reidar Wasenius, Piraattinuorten varapuheenjohtaja Joonas Mäkinen ja Piraattipuolueen varapuheenjohtaja Ahto Apajalahti.

Ajattelin mennä. Tulkaahan muutkin mukaan.

Kuinka pyyhkii

2010-09-23T23:01:00.000-07:00

Tässä kansalaisoikeuksien tilasta Ruotsissa ja EU:ssa. Suomessa pyyhkii, jos mahdollista, vielä huonommin. Käsi ylös, jonka mielestä kehitys ei ole todella huolestuttava.

Lähde: Piraattiliitto

Loppuun vielä visailukysymys: osaako joku mainita suomalaisen eduskuntapuolueen, joka ei ole ollut mukana rajoittamassa yksityisyydensuojaa tai sananvapautta viimeisen 10 vuoden aikana? Entä puolueen, joka olisi ollut mukana rajoittamassa vain toista näistä kriittisistä kansalaisoikeuksistamme?

Äänikynnys ja demokratia

2010-09-22T03:37:00.000-07:00

Suomeen on suunniteltu 3% äänikynnystä. Helsingin sanomien uutinen kannusti ottamaan kantaa asiaan. Pienpuolueet mukaanlukien Piraattipuolue on ottanut voimakkaan vastustavan kannan äänikynnykselle. Yleensä syyksi esitetään se, että äänikynnys sementoi eduskunnan olemassaolevien puolueiden reviiriksi, sillä uusien puolueiden on hyvin vaikeaa kerätä kerralla noin suurta äänisaalista. Tämä johtaa siihen, että perustuslaissa taattu yhtäläinen äänioikeus voi jäädä toteutumatta. Nykyinen vaalijärjestelmäkin on hankala tässä suhteessa, sillä pienissä vaalipiireissä on pienpuolueen kannattajan ääni on käytännössä merkityksetön. Ei siis mikään ihme, että pienissä vaalipiireissä äänestetään harvemmin pienpuolueita.

Äänikynnystä puolletaan yleensä sillä selityksellä, että liian pieni äänikynnys johtaa eduskunnan pirstoutumiseen pienpuolueisiin.

Sen sijaan en ole nähnyt käsiteltävän sitä vastakkaista ongelmaa, joka tuli nyt vastaan Ruotsissa. Yhtäkkiä Ruotsidemokraatit nousevat äänikynnyksen yli ja saanevat 20 paikkaa parlamentista, eli runsaat 5% kaikista paikoista. Tämä on jo merkittävän kokoinen blokki valtiopäivillä - puolueella, jolla ei ole minkäänlaista kokemusta parlamentaarisesta työskentelystä.

Ilman keinotekoista äänikynnystä, Ruotsidemokraateilla olisi jo tähän mennessä ollut kansanedustajia jo vuodesta 2002 alkaen (jolloin puolue sai 1,4% äänistä). Tuolla äänisaaliilla puolueella olisi saanut muutaman kansanedustajan ja vuonna 2006 joitakin lisää. Tämä olisi johtanut siihen, että ruotsalaiset puolueet olisivat joutuneet elämään Ruotsidemokraattien kanssa jo lähes 10 vuotta sen sijaan, että kuvittelivat ongelman olevan maton alle lakaistu. Ruotsidemokraatit taasen ovat kokemattomia parlamentaarisessa työskentelyssä, mikä aiheuttaisi ongelmia riippumatta siitä, mitä puolue ajaa. Politiikassa on paljon konkreettista opiskeltavaa, joka liittyy siihen, miten asioita tehdään.

Korkea äänikynnys johtaa siihen, että eduskuntaan on vaikeampaa päästä. Se tarkoittaa samanaikaisesti sitä, että lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä sementoidaan eduskunta nykyisten puolueiden toimintakentäksi. Pitkällä aikavälillä, mikäli olemassaolevat puolueet eivät kykene vastaamaan ajan haasteihin, se kärjistää yhteiskunnallista vastakkainasettelua ja tuo parlamenttiin kerralla suurehkon blokin, jolla ei välttämättä ole mitään käsitystä parlamentaarisista työskentelytavoista.

Lopuksi vielä disclaimer: tätä kirjoitusta ei tule pitää kannanottona Ruotsidemokraattien tai näiden ajaman agendan puolesta. Johan Norbergin kirjoitus kuvaa kohtuullisen hyvin oman kantani Ruotsidemokraatteihin.

YLE ja uutistuotannon tulevaisuus

2010-09-05T02:12:00.000-07:00

Televisio erillisenä mediana Internetistä toki kokee par'aikaa kuolemaa. Yli kolmekymppiset katsovat televisiota, nuoremmissa tv:n katsominen vähentyy jatkuvasti. YLE on onneksi tämän ymmärtänyt ja tarjoaa erinomaisesti materiaalia Internetin yli.

Media-alalla on käynnissä vallankumous, jonka merkitys tullee olemaan vähintään yhtä suuri kuin kirjapainolla aikoinaan. Olennainen kysymys ei ole, miten säilyttää vanha organisaatio- ja bisnesrakenne, vaan miten varmistaa, että tulevassa ympäristössä tuotetaan esimerkiksi suomalaisia hyödyttävää informaatiota.

Video (eli televisiolähetys) on formaattina surkea välittämään informaatiota. Uutistuotanto keskittyy nykyään pääasiassa lyhyisiin viesteihin, jossa asia kuin asia pitää ilmaista 30 sekunnissa. Tämä kannustaa radikaalisti yksinkertaistettuun poliittiseen keskusteluun, joka pohjautuu mielikuviin, sillä mitään monimutkaista ongelmaa ei ole mahdollista selittää, saati sitten ratkaista, 30 sekunnissa.

Internet tarjoaa mahdollisuuden sille, että työ organisoitaisiin mielekkäämmin ja siten, että tuotettu materiaali olisi helposti jatkohyödynnettävissä.

Yksi vaihtoehto nykymuotoiselle YLElle olisi suunnata voimavaroja siihen, että YLEn ammattilaiset auttaisivat luomaan, täydentämään ja korjaamaan suomenkielistä Wikipediaa tai Wikinewsiä. Näin tieto uusista poliittisista asioista saatettaisiin nopeasti saataville ja siihen voisi viitata helposti myöhemminkin. Lisäksi muiden aiheesta kiinnostuneiden olisi mahdollista lisätä tietoa ja tausta-analyysiä ajan kanssa.

YLE voisi myös käyttää Wikipediaan ja Wikinewsiin tuotettua materiaalia tv-lähetysten tuottamiseen tai paperilla lähetettävään uutis- tai ajankohtaislehteen, kunhan lisenssikysymyksistä huolehdittaisiin.

En nyt ole suoraan esittämässä tuota mallina, koska en ole sitä kunnolla analysoinut. Kirjoitin sen osoittamaan kuinka radikaalisti uutistuotanto ja poliittinen keskustelu voisi muuttua, jos Internetin tuomat mahdollisuudet otetaan tosissaan. Ei yritetä pelastaa vanhaa tuotantomallia, joka on jo itsessään rikki, vaan asiat uudella tavalla nykytekniikan mahdollisuuksia hyödyntäen.

1400-1500-luvullakaan ei pitkälle pötkitty sillä, että pönkitettiin vanhoja kirjojen käsinkopioimiseen keskittyneitä ammattikuntia.

Suomen Ei-puolue - entiseltä nimeltään SDP

2010-08-24T11:56:00.001-07:00

http://www.vihreat.fi/node/5241

Eipä tuohon voi mitään enää lisätä.

Olen rikollinen

2010-08-24T06:25:00.000-07:00

Kävin juuri ~~lukemassa~~ lataamassa V.A. Koskenniemen teokset "Runoja" ja "Elegioja" project Gutenbergistä. Nuo teokset ovat vapautuneet tekijänoikeudesta Yhdysvalloissa, mutta eivät Suomessa, sillä Suomessa tekijänoikeuden pidempi suoja on ulotettu taannehtivasti. Lisäksi syyllistyin luultavimmin rikokseen linkkaamalla niihin, sillä linkkaaminenkin on maan tuomioistuimien mukaan ilmeisen laitonta.

via Piraattipuolueen blogi

Helsingin seudun kaupunkikehitys

2010-08-16T23:53:00.000-07:00

Joku kysyi Soininvaaran blogin kommenttiosiossa seuraavaa:

Tämä keskustelu voisi olla hedelmällisempää, jos olisi jokin malli “Näin minä rakentaisin kantakaupunkia” mihin verrata. Minne rakennettaisiin, kuinka korkeiksi uusia rakennuksia rakennettaisiin, pelkästään kerrostaloasutustako, millaisia esteettisiä vaateita tulisi edellyttää, millaisia asukkaita ideaalisti haluttaisiin houkutella (mm. asuntokoot), säilytettäisiinkö kaikki nykyiset viheralueet, entä merenranta lenkkeilijöiden virkistyskäytössä, miten lisääntynyt liikenne järjestettäisiin jne.

Tässä oma luurankomallini Helsingin seudun parantamiseksi. Vaihtoehtoja on toki useita, joten tämä on vain yksi mahdollinen malli.

Omassa näkemyksessäni Helsingin seutua kehitetään “kolmen keskustan” pohjalta. Ensimmäinen on Helsingin nykyinen keskusta-alue, jonka ydin on Helsingin niemi ja ulottuu Munkkiniemestä Pasilaan, Vallilaan, Sörnäisiin, Kala-Satamaan. Kun länsiväylä Lauttasaaressa katetaan, myös pohjoinen Lauttasaari voidaan mahdollisesti lisätä osaksi tätä Helsingin keskustaa.

Rakentaminen tällä alueella on suhteellisen vähäistä jo kaavoitettujen alueiden lisäksi. Uudet päärakennuskohteet ovat siis Hernesaari, Jätkäsaari, Kalasatama, Keski-Pasila ja Munkkivuori (Turun väylän tunneloiminen Hakamäentielle tuo rakennuspinta-alaa alueelle).

Idässä Helsingille kehitetään toinen keskusta välille Herttoniemi-Itäkeskus. Alueen kehittämiseen käytetään ensisijaisesti kaksi työpaikka/pinta-alatiheydeltään harvasti käytettyä teollisuusaluetta (Roihupellon ja Herttoniemen teollisuusalueet). Lisäksi Itäväylä joko muutetaan alueen pääkaduksi tai kaivetaan maan alle. Metro pistetään tunneliin. Alueelta vapautuu rakennuskäyttöön n. 2.5-3km2. Lisäksi Herttoniemestä Itäkeskukseen pitää rakentaa ratikka.

Tämä alue rakennetaan tiheästi, umpikortteleina. Rakennettavalle alueelle riittää muutama pieni korttelipuisto (kooltaan ja tyyliltään kuten Koffin puisto), sillä suurimmalta osin voidaan tukeutua ympäröivän alueen puistoalueisiin. Rakennustehokkuus saisi olla luokkaa 1,5-2. Rakennuskorkeudet luultavimmin olisivat n. 6-10 kerrosta luokassa, mutta en sulkisi pilvenpiirtäjäaluetta pois.

Tällä alueella voisi olla hyödyllistä suosia sinkkuasuntoja – ts. antaa rakennusyhtiöiden rakentaa vapaasti pieniä asuntoja, ainakin keskustan ytimessä. Tämä siksi, että tutkitusti sinkut käyttävät eniten rahaa palveluihin – lapsiperheillä ei ole läheskään yhtä paljoa käyttörahaa. Sinkkukeskittymä parantaisi alueen palvelurakennetta ja ympärillä olevilla harvemmin rakennetuilla alueilla on jo nyt kohtuullisen hyvin asuntoja lapsiperheille.

Kolmantena on Tapiola-Leppävaara, jotka yhdistetään jokeriratikalla. Leppävaarassa oleville vanhoille kerrostaloille annetaan lupa rakentaa lisäkerroksia. Kilonpelto rakennetaan tiiviisti. Kehä laitetaan tunneliin myös Leppävaaran ja Perkkaan välillä ja rakennetaan lisää tiivistä Leppävaaramaista rakennuskantaa. Näissä saa rauhassa lisätä rakennuskorkeutta runsaastikin. Laajalahden asuinalueella ratikan varren tonteille annetaan lupa rakentaa kerrostaloja.

Kehä I katetaan myös Tapiolan ja Otaniemen välillä (jo suunnitelmissa) ja sen päälle ja Keilaniemeen rakennetaan tiivistä ja korkeita toimisto- ja asuinrakennuksia. Tapiola-Leppävaara keskuksen nykyinen asukasluku lienee jossain 100 000 nurkilla (onko jollakulla tarkkaa lukua)? Hyvänä pyrkimyksenä olisi n. 200 000 asukasta, josta suurin osa suuntautuisi Leppävaaraan. Tapiolan radikaali lisärakentaminen ei liene poliittisesti mahdollista – eikä ehkä edes viisasta, jos alue saadaan osaksi muuten tiivistä kaupunkirakennetta.

Malli on tosiaan luurankomainen, kritiikki ja parannusehdotukset ovat tervetulleita.

ps. toinen vaihtoehto olisi laajentaa Helsingin keskustaa pohjoiseen, eli Munkkivuoreen, Haagaan, Maunulaan, Patolaan, Oulunkylään, Koskelaan ja Pihlajistoon. Kuvittelen, että tämä vaihtoehto on poliittisesti paljon vaikeampi ja lisäksi kalliimpi, koska se vaatisi merkittäviä ratainvestointeja julkisen liikenteen parantamiseksi.

Islam, WTC:n läheisyyteen rakennettava moskeija

2010-08-15T11:08:00.000-07:00

I fully support letting the NYC mosque proceed for reasons well articulated by Sullivan, Krugman, Yglesias, and others; if nothing else, this episode shows "politics isn't about policy" but rather about the relative status of different societal groups. We should think more seriously about how we might give Islam, and Muslims, higher status in the United States and elsewhere.
Tyler Cowen, Marginal Revolution

Kiinnitin erityistä huomiota viimeiseen kommenttiin, joka osuu nappiin. Islam on jossain muodossaan tullut jäädäkseen. Uskon, että paras mahdollisuutemme säilyttää avoin liberaali yhteiskuntajärjestelmä on nostaa Islamin ja muslimien statusta.

Hiiliodioksidipäästöjen vähentäminen

2010-08-15T01:53:00.000-07:00

Kasvihuonepäästöjen vähentäminen on hyvä ja tärkeä tavoite. Jotta päästövähennyksiin päästäisiin, pitää ymmärtää, minkälaisesta ongelmasta on kyse. Hyvä lähtökohta tässä tapauksessa on se, että jos kaikki tekevät vähän, saavutamme vähän - kannattaa olla skeptinen kommentoihin, jotka ilmoittavat jonkun toimenpiteen säästävän tai tuottavan esim. 10000 asunnon lämpöenergian. Luvut pitää aina suhteuttaa kokonaishiilidioksidipäästöihin (tai energiankulutukseen).

Ongelman voi nähdäkseni jakaa seuraaviin osa-alueisiin:

Puhtaasta sähköntuotannosta tulevat co2-päästöt
Puhtaasta lämmöntuotannosta tulevat co2-päästöt
Yhdistelmätuotannosta tulevat co2-päästöt
Vara- ja säätövoimasta tulevat co2-päästöt
Liikenteestä tulevat co2-päästöt

Ratkaisuvaihtoehtoja Suomessa (ja pohjoismaissa) ovat nähdäkseni bio-, aurinko-, tuuli- ja ydinenergia

(oletan, että vesivoimaa ei rakenneta lisää ympäristösyistä).

Bio sopii osaratkaisuksi kohtiin 1-4. Bioenergia on olennaisesti aurinkoenergiaa varsin huonolla hyötysuhteella. Etuna mahdollisuus varastoida energia käyttöaikaa varten. Energiataseesta, siis siitä kuinka paljon energiaa kuluu bioenergian tuotantoon, on ristiriitaista tietoa. Onko jollakulla hyvää tietoa aiheesta? Oma käsitykseni on, että etanolin valmistaminen kuluttaa keskimäärin enemmän kuin siitä saadaan. Hakkeesta ja puupolttoaineesta olen kuullut ristiriitaisia väitteitä.
Aurinko sopii puhtaaseen sähköntuotantoon. Lämmöntuotantoon se sopisi myös, mutta aurinkoenergiaa ei tyypillisesti saada paljoa silloin, kun lämpöenergian tarve on suurimmillaan. Myös paikalliseksi varavoimaksi se sopii esim. sähkökatkoksia ajatellen. Lisää säätövoiman tarvetta.
Tuulienergia sopii myös lähinnä puhtaaseen sähköntuotantoon. Myös paikalliseksi varavoimaksi se sopii esim. sähkökatkoksia ajatellen. Lisää säätövoiman tarvetta.
Ydinenergia sopii ensisijaisesti puhtaaseen sähköntuotantoon. Mahdollisesti myös yhdistelmätuotantoon Helsingin seudulla (ainakin varavoima jää ratkaistavaksi ongelmaksi). Pieniä suljettuja ydinpattereita (kts. esim. Osmo Soininvaaran mainitsema Secure vedenkeitin) voisi käyttää lämmöntuotantoon (2).

Ylläolevan paletin lisäksi on mahdollista pyrkiä pienentämään energiankulutusta.

Olennaisesti: autoilun co2-päästöjen poistaminen vaatinee sähköautojen tuloa - tai autoilun radikaalia vähentymistä. Autoilun radikaali vähentyminen johtaisi luultavasti merkittävään elintason laskuun kaikkialla muualla paitsi suurien kaupunkien keskustoissa. Toivo pitää siis laittaa sähköautoihin. Sähköautoihin siirtyminen taas lisää merkittävästi sähköntarvetta. Autoilun energiankulutus on nyt n. 50TWh/vuosi. Wikipedia-arviolla [2], sähköauton energiankulutus olisi n. 1/3 polttomoottoriautoon nähden, joten sähköautoilu vaatisi yhden Olkiluoto 3:n energiantuotannon verran lisää.

Seuraavaksi: pitäisi selvittää kuinka paljon energiaa Suomessa voitaisiin tuottaa bio-, tuuli- ja aurinkoenergialla ja kuinka suurelta osin nämä voisivat korvata olemassaolevat fossiiliset tuotantotavat (turve lasketaan tässä fossiiliseksi, kuten kuuluukin).

Summa summarum: hiilidioksidipäästöistä eroon pääseminen ei ole triviaalia. Ratkaisuja on olemassa, mutta ongelman eri osat pitää ymmärtää. Perusvoima, lämmöntuotanto, säätövoima ja liikenteen energiatarve ovat perustaltaan erilaisia ongelmia ja vaativat kohdistettuja ratkaisuja.

[1] Energiankulutus Suomessa, Wikipedia

[2] Sähköauto, Wikipedia

Kaupunkisuunnittelun lukulista

2010-07-27T04:17:00.000-07:00

Yritän ymmärtää kaupunkikeskustojen rakentamista ja kaupunkisuunnittelua. Tässä listaa löytämästäni luettavasta materiaalista. Otan mielelläni vastaan ehdotuksia lisättävistä teoksista/artikkeleista ja kommentteja listalla olevista.

Jane Jacobs, "Economy of Cities"
Christopher Alexander "A Pattern Language"

Newman, Peter, Kenworthy, Jeffrey Urban Design to Reduce Automobile Dependence
Aoife, Ahern, John, Carty "Modelling the link between Urban Transport & Urban form"
Michael Patrick Kanea, "Devising public transport systems for twenty-first century economically productive cities - the proposed Knowledge Ring for Perth"
Reid Ewing, Keith Bartholomew, Steve Winkelman, Jerry Walters and Geoffrey Anderson "Urban development and climate change"
Reid Ewing, Keith Bartholomew, Steve Winkelman, Jerry Walters, and Don Chen "Growing Cooler: The Evidence on Urban Development and Climate Change"

John Fitzgerald, "Emerald Cities: Urban Sustainability and Economic Development"
Carey Curtis, John Renne, Luca Bertolini (editors) "Transit Oriented Development: Making It Happen"

Keski-Pasilan keskustakortteli

2010-07-01T02:58:00.000-07:00

Lisää kaupunkia Helsinkiin ryhmä kävi tutustumassa Keski-Pasilan suunnitelmiin ja
jätti seuraavan kommentin Keski-Pasilaan suunniteltavasta keskustakorttelista. Tornitalojen suunnitelmiin KSV pyytänee kommentteja myöhemmin tänä vuonna ja Keski-Pasilan pohjoisosiin lähivuosina.

Yleistä

Pidämme Pasilan keskustakorttelia sekä Pasilan sillan uusimista erinomaisen hyvinä ja tarpeellisina hankkeina. Tiheä rakentaminen Pasilan kaltaisessa keskeissä paikassa, kaupunkimaisen ympäristön luominen sekä joukkoliikennettä, kävelyä ja pyöräilyä painottava liikennesuunnitelu ovat hyviä tavoitteita. Toivomme kaavan pikaista toteutumista, erityisesti Pasilansilta on kiireellinen hanke.

Kävely

Kävelyväylien tulee palvella useaan suuntaan eri tasoissa. Turhia tasonvaihtoja kävelijoille tulee välttää. Esimerkiksi liikkumista asemalta helpottaisi jos uudelle länsipuolen raiteelle tehtäisiin sivulaituri keskilaiturin sijaan, näin puolet rantaradan matkustajista voisivat päästä suoraan ilman tasonvaihtoa keskukseen ja/tai uusin asuinkortteleihin sen pohjoispuolelle. Sivulaiturin taso voisi myös toimia osittain Veturitien katteena, Pasilan sillan eteläpuolella se tulisi meluntorjunnan vuoksi joka tapauksessa kattaa esimerkiksi ympäristötaideteoksella.

Jos kauppakeskuksella on yksi omistaja, niin on riski, että se jää eristetyksi saarekkeeksi eikä liity luontevasti ympäröivään kaupunkirakenteeseen. Omistajan intresseissä on pitää kävelijät, eli
potentiaaliset asiakkaat, seinien sisällä, ja ehkäistä kilpailevan liiketoiminnan syntymistä keskuksen rajoille. Kaupunkisuunnittelun intressien taas tulisi olla päinvastaisia. Myös liikkuminen hankaloituu, jos omistaja pyrkii rajaamaan kävelyväyliä tai sulkee niitä aukioloajan ulkopuolella. Varoittavia esimerkkejä voi katsoa vaikka itäkeskuksesta tai Sellosta.

Kaupunkiviljelmät Pasilan ratapihalla on yksi esimerkki julkisen tilan mahdollisesta käytöstä, ja kaupunkiviljelyn jonkinlaista integroimista suunnitelmiin kannattaa harkita, vaikka sen muoto muuttuisikin nykyisestä esim. kattoterassiviljelmiksi.

Joukkoliikenne

Pasilansillasta on muodostumassa joukkoliikenteen solmukohta. Esimerkiksi Vallilanlaakson joukkoliikennekatu tai raitiotie edellyttää sillan uusimista, mm. poikittaisen raitiovaunulinjan tarpeisiin.. Sillan suunnittelussa tulisi varautua vaiheittaiseen toteutukseen jotta joukkoliikenteen kannalta kiirelliset parannukset eivät joudu odottamaan keskustakorttelin valmistumista. Joukkoliikennelinjasto elää nyt ja sillan käyttöiän aikana, varminta on varautua suurinkiin raitiovaunu ja linja-automäärin. Länsi-Pasilaan tarvitaan oikoraide. Avorahastuksella ja jatkossa ilman kuljettajien lipumyyntiä toimivan raitiovaunuliikenteen pysäkkitoiminnot ovat nopeampia kuin linja-autojen, tämän takia on hyvä että linja-autojen ja raitiovaunujen pysäkit on eriytetty toisistaan.

Sillalle mallinnettu henkilöautomäärä on pienehkö, sekä jalankulkualueen viihtyisyyden että joukkoliikenteen sujuvuuden kannalta keskeistä on varmistaa että se myös pysyy pienenä. Selkeintä ja varminta olisi estää henkilöautolla ajo Keskustakorttelin kohdalla jolloin saattoliikenne asemalle olisi itäpuolelta.

Pyöräily

Pyörä on ajoneuvo, ja kuuluu ensisijaisesti ajoradalle, eikä vilkkaalla alueella kävelijöiden sekaan. Tämän takia pyöräreitit pitää suunnitella pyöräreitteinä, eikä "kävely ja pyöräily" merkinnällä. Kääntymismahdollisuudet joka suuntaan selkästi ja laillisesti pitää
huomioida. Rantaradan varresta tulee pääpyöräreitti kohti keskustaa, sen yhteydet muille pääreiteille pitäisi suunnitella mahdollisesti erillisessä liikennesuunnitelmassa, kts.http://www.hel.fi/wps/wcm/connect/8971e50042ee0083abfdebcc34efaa85/talvikysely_verkosto_3_6_2010.pdf?MOD=AJPERES

Autoilu

Veturitien ennustetut liikennemäärät ovat erittäin suuria ja sen aiheuttama meluhaitta tulee minimoida, mihin liikennesuunnitelmassa on pyrittykin.

Kesäisin terveisin,
Lisää Kaupunkia Helsinkiin ryhmä

Montako autokaistaa tarvittaisiin korvaamaan Manhattaniin tuleva metroliikenne?

2010-06-30T03:35:00.003-07:00

http://frumin.net/ation/2009/08/whats_capacity_go_to_do_with_m.html

Kilpailukiellot

2010-06-28T21:43:00.000-07:00

Taloussanomat otsikoi kilpailukieltosopimuksista osuvasti.

Myitkö itsesi työnantajan orjaksi?

Suomessa työnantajalla on mahdollisuus kirjata työsopimukseen 6kk mittainen kilpailukielto. Erityisesti asiantuntijoilla tällainen heikentää selvästi mahdollisuuksia tehdä uraa, sillä kuten artikkelissa sanotaan, kaikki vaihtoehtoiset työpaikat ovat käytännössä sopimuksen piirissä. Työnantajat myös käyttävät kilpailukieltoa selkeästi sellaisiinkin työntekijöihin, joiden kohdalla laki ei tätä salli. Työntekijälle moisesta kiellosta on silti haittaa, sillä vasta oikeus ratkaisee sen, oliko kilpailukielto pätevä vai ei.

Kilpailukielloille ei ole hyviä kansantaloustieteellisiä perusteita. Esimerkiksi IT-talouden keskus, Kalifornia, ei hyväksy minkäänlaisia kilpailukieltosopimuksia. Tämä on tutkitusti ollut hyväksi alueen taloudelle ja työntekijöille. Yritysmaailma hyötyy kokonaisuutena, kun uudet ideat ja opitut asiat liikkuvat nopeammin yrityksestä toiseen, työntekijä hyötyy, kun voi vaihtaa mielekkäämpään työhön ja yhteiskunta hyötyy kun ihmiset sijoittuvat paremmin taitojaan vastaaviin tehtäviin.

Mahdollisuus kilpailukieltojen asettamiseen tulee poistaa Suomen laista.

Kaksikielinen Suomi - kysymys

2010-06-27T09:47:00.000-07:00

Seuraavaksi kysymys erityisesti kaikille ruotsinkielisille ja kaksikielisille; suomenkielisetkin saavat toki vastata.

Minkälaisissa asioissa kielikysymys tulee yhteiskunnassamme vastaan? Minkälaisissa tilanteissa kaipaisitte nykyistä parempaa kielen huomioimista ja/tai osaamista ja mitkä asiat ovat nykyään hyvin?

Kysyn asiaa siksi, että olen lähdöllä eduskuntavaaleihin ehdokkaaksi Piraattipuolueen riveistä joko Helsingistä tai Uudeltamaalta. Tarkoitukseni on kirjoittaa oma vaaliohjelmani syksyn ja talven aikana. Kysymyksen saa (oikein mieluusti) välittää tutuille ja kavereille, joilla on asiaan mielipiteitä.

ps. En halua tästä viestiketjusta väittelyä pakkosuomen tai pakkoruotsin tarpeellisuudesta, vaan näkemyksiä, ajatuksia ja kertomuksia siitä, miten nykyinen järjestelmä toimii - erityisesti ruotsinkielisten ja kaksikielisten kannalta. Koska aihe on suomessa tulenarka, saatan poistaa kommentit, jotka ovat mielestäni väitteleviä.

Ulkoilualue Suomenlinnasta Santahaminaan ja Villinkiin

2010-06-19T00:09:00.000-07:00

Tärkeä syy rakentaa tiivistä (ja viihtyisää kaupunkia) on se, että näin on mahdollista jättää merkittävä osa ympäristöstä puistoiksi ja muuhun käyttötarkoitukseen. Otetaan esimerkiksi vaikkapa Santahamina, johon Helsinki käsittääkseni haluaisi rakentaa lähiön - jos vain Puolustusvoimat saataisiin luopumaan alueesta.

Minulla on toisenlainen ehdotus: Tehdään Suomenlinna - Vallisaari - Kuninkaansaari - Santahamina
- Hernesaari - Villinki - Itä-Villinki saaristosta suuri ulkoilupuisto. Saaret ovat niin lähellä toisiaan, että pienillä kevyen liikenteen silloilla (ja ehkä jollain lossilla) alueesta saisi yhtenäisen ulkoilupuiston. Kuinka moni suurkaupunki maailmassa voi kehua tuollaisella saaristopuistolla? Se ei olisi pelkästään tärkeä virkistyspaikka alueen asukkaille, vaan voisi myös olla merkittävä osa Helsingin imagoa ja vetää turisteja.

Jotta alue voidaan säilyttää tällaiseen tarkoitukseen, pitää rakentaa tiiviisti muualla. Tiivistä rakentamista luonnon ja viihtyvyyden puolesta!

View Larger Map

2010-06-01T06:29:00.001-07:00

Antti Hukkanen kirjoitti Facebookissa seuraavaa

English Summary: Finland is turning into a police state, and the reactionaries responsible for effecting the change seem to think they're doing everyone a good turn.

Tutustuin kyberpunkiin kirjallisena genrenä parikymmentä vuotta sitten. Se kolahti maailmantuskaa potevaan teiniin, ja muutaman vuoden ajan tulevaisuus oli sitä parempi, mitä huonommin siellä olivat asiat. Sitten kiinnostukseni siirtyi muihin asioihin, kuten tyttöihin, ja maailmankuvani muuttui valoisammaksi.

Sitä huolestuneemmin olenkin tarkkaillut synkkien pilvien kerääntymistä maalailtuun taivaanrantaan. Lopulta kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallinin (r.) hiljattaiset suunnitelmat piratismin kitkemiseksi internetistä säikäyttivät siinä määrin, että ensimmäistä kertaa elämässäni lähestyin huipputason poliitikkoa sähköpostitse seuraavin sanoin:

Hyvä kulttuuriministeri Wallin,

luin huolestuneena tiedotteen aikeistanne tehostaa toimia internetissä toimivaa piratismia vastaan. Tarkoitus on varmasti hyvä, mutta toimintatapa on vanhentunut ja väärä. Elokuva- ja teatterialalla itsekin toimivana henkilönä otan tekijänoikeuskysymyksen hyvin vakavasti, mutta tällainen, tekijänoikeusjärjestöjenkin ajama toiminta muistuttaa ennemmin suojelurahan keruuta kuin kulttuuritoiminnan tukemista. Yksityisenä veronmaksajana puolestaan en halua nähdä verorahojeni menevän tuulimyllyjen vastaiseen taisteluun, jota internetin valvonta- ja sensuuriyritykset väistämättä ovat. Haluan toimivia, laillisia palveluja vaihtoehdoksi lähteiltään epämääräiselle piraattimateriaalille.

Tämä on Teille näin vaalien alla erinomainen tilaisuus osoittaa olevanne ajan tasalla sekä kansalaisten, ei lobbaajien asialla.

Yllätyksekseni sain yhteydenottooni seuraavan vastauksen:

Hei, kiitos palautteesta. Hyvät neuvot ovat kieltämättä kalliit, mutta pehmeä lähestymistapa on mielestäni parempi kuin esimerkiksi Ranskan käyttöön ottamat rajut otteet. Kysymys on pitkälti asenteiden muutamisella. Ei kaupastakaan saa varastaa.

Ensinnäkin haluan kiittää ministeri Wallinia (tai luultavammin hänen nimissään kirjoittanutta avustajaa) asiallisesta vastauksesta asialliseen yhteydenottoon. Haluan kuitenkin myös huomauttaa, että vastauksen asiasisältö on rahvaanomaisesti ilmaistuna perseestä.

Tämähän tarkoittaa, että meillä on ministereissämme (kuka ties myös kansanedustajissamme) ihmisiä, jotka ilmeisen tosissaan kuvittelevat, että "pehmeään lähestymistapaan" kuuluu:
yksityisten ihmisten netinkäytön vakoileminen
viranomaisten oikeuksien siirtäminen julkisen valvonnan ulkopuolella oleville etujärjestöille
perustuslain (!) sivuuttaminen lobbareiden toiveesta
kansalaisten hakkaaminen ruosteisella metalliputkella heidän yrittäessään tehdä rationaalisia kulutusvalintoja irrationaalisessa markkinatilanteessa

Siinä ministeri Wallin on harvinaisen oikeassa, että asenteiden on muututtava. Internetiä ei pidä rinnastaa kivijalkamyymälään, vaikka siellä kaupankäyntiä harjoitetaankin. Kansalaisia ei saa kohdella kuin vakavasta rikoksesta epäiltyjä, vaikka he käyttävätkin yhteydenpitovälinettä jota on käytetty myös rikolliseen toimintaan. Uhkailusta ja painostuksesta tulisi siirtyä kannustavien keinojen käyttöön. Eikä suojelurahojensa menetystä pelkäävien lobbarien väitteitä "kaikkien yhteisestä edusta" hitto vie pidä niellä purematta.

Kyberpunk oli kova sana silloin joskus. Olisin silti suonut sen jäävän science fictioniksi.

Vasemmiston ja oikeiston harhakuvitelmia

2010-05-28T23:06:00.001-07:00

Mainio kirjoitus sekä vasemmiston, että oikeiston harhakuvitelmista.

You wouldn't dowload pakkopullat elokuvissa ja DVD:ssä

2010-05-26T20:31:00.000-07:00

Kuvitelkaapa Stockmannin lihatiskillä: "Dyykkaaminen on varastamista. Ethän varastaisi autoakaan. Tässä on tämä puolen kilon sisäfile."

2010-05-25T11:06:00.000-07:00

Stefan Wallin ehdottaa tiukennuksia Internet-käyttäjien valvontaan tekijänoikeuksien varjolla. Taustalla lienee tämä raportti jonka mukaan Suomi menettää satoja miljoonia euroja laittomalle lataamiselle.

Iron Skyn avoin kirja Wallinille on täällä.

Mikäli tällä tarkoitetaan sitä, että nykyiset lailliset nettikaupat ovat etenkin videosisällön puolella täysin surkeita, eivätkä vastaa kuluttajien tarpeisiin, tämä pitää paikkansa. Semminkin allekirjoittaneita ihmetyttää, miksi tuhlata aikaa, vaivaa ja rahaa tehottomaan piratismin vastaiseen taisteluun, kun sama vaiva voitaisiin laittaa laillisen latauskaupan kehittämiseen ja tukemiseen. Nyt ollaan tuomassa lainsäädäntöön mahdollisuutta nettiliikenteen laajamittaiseen urkkimiseen ja pyritään antamaan viranomaisvaltuuksia yksityisille kaupallisille tahoille. Haluaisimme kysyä ministeri Wallinilta, hyväksyisikö hän koko maan kattavan puhelinliikenteen tai paperipostin seurannan siksi, että sillä voitaisiin estää talousrikollisuutta?

Tässä ehkäpä vastineen tärkein pihvi. Ongelma ei ole laiton nettilataaminen. Ongelma on se, ettei laillisia ja laadukkaita vaihtoehtoja ole edes tarjolla.

Toivon, että näkeväni vielä sen päivän, jolloin politiikassa on käsitteellä oikeusvaltio vielä jotain merkitystä. Mutta en lupaa pidättää hengitystäni.

2010-05-06T02:27:00.000-07:00

Onko kerrostaloasunnossa iso ja kallis remontti tulossa? Yksi tapa rahoittaa osa kustannuksista on rakennuttaa muutama kerros lisää talon päälle, kertoo YLE.

Tämän soisi yleistyvän pääkaupunkiseudun lähiöissä.